RAKASTAN HARTSIN TUOKSUA AAMULLA

Pikku taukoa on pidellyt tässä veneprojektin proosallisessa osuudessa. Se ei toki tarkoita, että kivi sammaloituisi. Päinvastoin; kaiken mahdollisen oman vapaa-ajan, energian ja rahat olen sijoittanut Alviinan täkkiin. Edellinen päivitys elokuun viimeiseltä kertoikin, että lasikuidutusta varten sain pohjan eli styreenillä ohennetun hartsikerroksen pintaan.

Tämän päälle sitten kaulin mattokerrokset. Naamari siis taas hengityselimien tukoksi ja tutustumaan uuteen työvaiheeseen. Töissä jo oppivat näkemään naamasta milloin olin saanut...tehdä venettä. Naamassa oli tuntikausia jurmut hengityssuojaimesta...

Ensimmäisen mattokerroksen palathan olin leikannut jo valmiiksi mittoihin.

Perä ensimmäisen mattokerroksen alla.
 Kuvassa Clas Ohlson epäkeskohiomakone 29,90. RIP.

Alku sujui mallikkaasti, matotettuani tuli jopa harhoja, että mähän osaan, Brio! (Maski saattoi fuskata parran välistä).

Homma toimi juuri kuten pitikin. Ensin telataan litsläts kerros hartsia kanteen. Siihen päälle lasketaan matto ja telataan lisää hartsia maton päälle. Telatessa matto kastuu ja asettuu pintaa vasten pikkuhiljaa tasaisesti. Reunakohtia varovasti aste kerrallaan taivuttelin hartsissa olevalla telalla ja himputti!
Sehän taipui ja hiljalleen otti kiinni reunaan. Lopuksi ilmaustelalla rullailin jonkin tovin, jotta varmasti kaikki ilmakuplat ymssit lähtivät pois ja pinnasta tuli hyvä.

Onnistunut ensikosketus uuteen asiaan on aina tärkeää, mutta jottei synny ylimielisyyttä on yhtä tärkeää maanpinnalle palauttava toinen osa!

Olin leikannut lasikuitumatosta keulan osuuden yhdeksi palaksi. Tein hartsisatsin kahdella kilolla. Kilo meni hukkaan. Vihje kaikille niille, jotka suunnitelevat mitään laminointia: älä suotta tee puoltakiloa/ kiloa enempää kerralla. Äläkä yritä isoja pintoja kerralla! Se onnistuu vain ammimiehiltä tai kolmen hengen porukalta, jossa yksi tekee tuoretta hartsiseosta ja hoitaa maton levityksen, yksi telaa kokoajan hartsia ja kolmas ilmatelaa.

B.O.B.

 Siinä kohtaa kun astiassa oleva mönjä alkaa muuttumaan B.O.B:ksi syntyy naamarin takana ylimääräistä kosteutta, rintaa puristaa ja vatsanpohjalle kovettuu kottikärryllinen sementtiä. Puolet matosta vielä kuivana ja irti pohjasta, telaan tarttuu Jellymäistä kumia ja töihinkin pitää lähteä reilun tunnin päästä.. Ei siinä tule yhtään Cheekin biisiä mieleen, joka sopisi tilanteeseen.

Pikana uusi satsi hartsia ja epätoivoista telausta..

Täkki ei mennyt ihan Hollywood tyyliin..
Kuva nidonnan jälkeen

Onneksi korkea itsekriittisyys on suurin kriisin aiheuttajistani.

Keulakin onnistui n. 80%sesti. Lisää työtähän se tarkoitti, mutta edelleen paras tapa oppia on epäonnistumisten kautta. Kuivat kohdat, ilmakuplat ja kohdat, jossa matto ei ollut tarttunut, leikkasin irti ja hioin uudelleen. Näihin kohtiin sitten matosta paikat ja hartsilla kiinni. ja tasaiseksi hionta, jottei jää kohoamia niihin kohtiin, joissa matto on päällekkäin.

Laidat sitten onnistuikin jo mallikkaasti ilman ylimääräisiä muuvsseja.

Kun ensimmäinen kerros oli lätkästy ja kuivanut/ kovettunut varmistin, ettei se lennä pasaatituulen mukana. Eli ammuin maton kiinni hakasnaulaimella n. 10cm:n välein alla olevaan vaneriin kiinni.

Ja sit taas hiotaan koko vene. Kaikki mattojen saumakohdat tasaiseksi ja muutenkin koko täkin tasoitus hiomalla.

Toinen kerros mattoa perään. Nyt keulakin oli viidestä palasta leikattu, eikä aiheuttanut vastaavia ongelmia kuin ensimmäisellä kerralla. Näin se kokemus siis opettaa. Tässä kohtaa palkkatyö häiritsi siinämäärin harrastusta, että oli pidettävä viikko kesälomaa, että saisi homman hoidettua ennen lumilaudan voitelua. Tällaisen projektin kanssa kaksivuorotyö on ihan ehdoton. Aamuvuoropäivinä on ihan turha edes katsella pressujen alle, sama koskee viikonloppuja. Ne vain menee lasten kanssa. Siksi iltavuoron aamut ovat ehdottomia, tosin vene syö kaiken ajan hyvällä ruokahalulla.. 

Reunan kulma oli liian jyrkkä, jotta matto olisi tarttunut

Nyt jälleen tärkeää tietoa niille, jotka ovat lukeneet tätä ja päättävät, että jos toi niin kyl meijän muijakin.

Kun lasikuidutat pintoja, joissa maton on ylitettävä reunoja niin pyöristä REILUSTI reuna! Terävien kulmien kanssa olet ongelmissa ja ainakin itse tulen seuraavan kerran pyöristämään ainakin peukalon sisäpinnan säteiseksi (meniköhän tuo nyt oikein). Eli reilusti pyöreät reunat on aina helpompi kuiduttaa.

Tässä projektissa jouduin tekemään keulan reunat sekä aivan perän kärjen uudestaan. Eli matto ei tarttunut tarpeeksi sekä jätti moninpaikoin ilmakuplat maton ja laidan väliin. Käytännössä koko keulan matkalta jouduin kaapimaan reunanpuolelta kuidutuksen pois. Pyöristin reunaa hieman lisää, kittasin raot, reiät ja pahat negatiiviset kulmat.

Uudelleen kuidutus suikaleilla, jotka tulivat n. 4 cm kannen puolelle ja 3 cm reunan puolelle. Ja tämäkin toki taas kahteen kertaan.

Viimein tuossa syyskuun puolessa alkoi kuidutus olemaan siinä pisteessä, että pääsi tasoittelemaan.

Ei sisällä tuotesijoittelua

Tuota tasoittamista voisi vähätellen sanoa pölyäväksi vaiheeksi. Tosin se olisi yhtä todenmukainen kun Venäjän hätätilaministeriön ilmoitus 28.9. sattuneesta öljyvahingosta Primorskissa: " kait kuutio lirahti" (paikallisten mukaan 2-3 hehtaaria suota öljyn peitossa ja öljy valuu ojaa pitkin Suomenlahteen missä ilmeisesti valtava öljylautta). Eli yli 6 kiloa pakkelia mennyt ja melkein saman verran olen sitä hionut pois.

n.1kg pakkelia..

Käytännössä koko kansi on pakkeloitu läpi kerran, hiottu tasaiseksi ja paklattu uudelleen niiltä osin, joissa oli vielä näkyviä monttuja, koloja jne.

Eli muutaman viikon aamut olin valkeasta jauheesta syntyneessä pilvessä..

Veneen sisällä EI ole valkoinen turkki,
 tuo on pölyä

Samalla paklasin ja hioin tasaiseksi keulakajuutan katon, joka oli kirjavan sininen ja pinnaltaan kuin ylikokoinen golfpallo.

Ennenpitkää siitä syntyy tasaista pintaa (tai ainakin mulle kelpaa). Pari päivää pölyjen pyyhkimiseen ja ollaankin valmiita maalailemaan top coattia pintaan.

Lokakuulle meni, mutta kiitos pitkittyneen kesän vielä riitti aikaa ja lämpöä maalaamiselle!

Taas kovetteen korkki auki ja nuuhkimaan, eiku sekoittelemaan top coattiin.

Tässä on nyt sama kuin hartsinkin kanssa, sillä erotuksella, että nyt ollaan tekemässä lopullista pintaa eikä ole kiva jos tulee c-kuvioita. Purkin kyljessä puhutaan 20 minuutin kovettumisajasta, just joo. Jos haluat hyvää jälkeä varaa max. 15 minuuttia. Suuritte piirtein puolenkilon satsi alkaa kiisselöityä jopa n. 13 asteen lämpötilassa tuossa vartissa..

Ensimmäinen kerros

Tuo mönjä on sitäverran paksua, että Mohair telallakin pinta jää "röpelöiseksi". Eli unelmissa siintänyt muoviveneiden liukas kiilto jää sinne haavelaariin. Vaihtoehtona on toki hioa pinta kiiltäväksi, mutta onko minulla varaa kuluttaa useita viikkoja hiomiseen..tarvittaisiin hioa tämä n.9m2 ala n. 5:stä -6:een eri karheudella karkeasta edelleen hienompaan ja lopuksi vielä myllyttää vahalla..(valitettavasti ruiskumaalaus ei ole tällä kertaa mahdollinen).

Väri hieman huoletti enne maalausta. Toivoin kirkasta, mutta luonnollista valkoista (tämä on mielestäni tarkka kuvaus haluamastani valkoisesta :-) )
Purkin kyljessä lukee luonnonvalkoinen, sehän voi tarkoittaa mitä vain lumivalkoisesta kermanvalkoiseen (ensimmäinen volvoni oli väriltään California white, ja tosiaan sellainen smogin kärsimä kermainen valkoinen).

Ensimmäinen kerros kuitenkin tuotti mielihyvää ja positiivista fiboja, sävy miellyttää silmää ja kovetteen imelä tuoksu vahvistaa hyvää fiilistä.


Välihionta, eli tuota röpelöä pois ja toinen kerros päälle.

Tänään olikin jälleen prioriteettien oikein järjestelemisen aika. Eli töistä vapaata ja toinen kerros maalia pintaan. Kelit alkavat olemaan aivan hilkulla ja vapaa-aikaa on suunnattava myös muualle.

perä 2 kertaa maalattuna

keula värissä

Nyt VIHDOIN voin sanoa, että täkki on kuidutettu ja maalattu. Aikaa paloi snadisti enemmän kuin olin kuvitellut. Mutta nyt kansi kestää vettä eli sade ei upota tätä venettä enää.. Seuraavaksi taidan näprätä listat, täkin mahongit jne..

maalit pinnassa, aika nakun näköinen vielä..