Välillä tuntuu kuin ei Odin suosisi

Silloin tällöin epäusko veneen valmistumiseen iskee, tuntuu kuin mitään ei tapahtuisi. Syntyy synkkiä ajatuksia kun kaikenlainen pieni näpertely hukuttaa epätoivoon vuorokausia, viikkoja. Ja sitten vielä työ katkeaa kuin mahonkinen käsinveistetty törmäyslista viimeisen ruuvin kiristyksen alta.

Silloin on hyvä jälleen palata tänne kirjalliseen puoleen ja katsoa taaksepäin edellisen jakson aikaansaannoksia.

Tunnelmavalaistettu valkoinen katto

Ennen Juhannusta hioin tosiaan veneen katon. Katto on saanut uuden kirkkaamman elämän valkoisella Top Coatilla. Kaksi kerrosta kevyellä välihionnalla peitti vanhan sinisävyisen camo maalauksen (katon alkuperäinen väri oli tosiaan useampaa erisävyistä sinistä). Samalla tavalla työstin myös kattoluukut.

Valmiit luukut muun roinan seassa

Kuten aiemmista teksteistä on saattanut voida päätellä, on moottori ollut pitemmän aikaa kummittelemassa synkkien myrskyöiden unissa. Ainoa varma todiste koneen toimivuudesta on valokuva vuosien takaa veneen peräaalloista..

Kone on sinänsä luotettavana ja varmana laitteena tunnettu Volvo Penta MD17C: kolmepyttyinen meridiesel, joka tarjonnee noin 23 heppaa jolla Alviina liukuu vaivattomasti huimaa 8 solmun matkavauhtia. En tarvinne munuaisvyötä.

Mysteeri Mikitin

Tein vain pienen keväthuollon: öljyt ja suodatin vaihtoon, vedenerottimen tyhjennys ja putsaus, polttoainesuodattimen vaihto, siipirattaan vaihto. 

virrat päälle, virrat pois..

Ilmauksen jälkeen akku kiinni ja sulakkeet sanoi räts. Kävikin näet ilmi, että +merkki akun kengässä ei tarkoitakaan sitä, että se kuuluisi akun plusnapaan (olinpas höpsö). Savun hälvettyä tarkastin kytkennän ja vaihdoin toimintatapaa.

Kädet märkänä totuuden hetkellä

Maissa kun ollaan, yhdistin jäähdytysveden tuloputken meren sijasta saaviin, jonka kiikutin täyteen vettä. Tämän jälkeen ei enää ollut paluuta, ei tekosyitä olla kokeilematta toimiiko kone vai onko kaikki tähän pisteeseen saakka ollut vain turhaa näpertelyä kivannäköisen puulaatikon ympärillä..

Näin siinä sitten kävi: 

http://youtu.be/grFGkRGlnas

PFHIIIUUUUUUUU....Nyt taas jaksaa jatkaa  :-)

Alkoi armoton hytin lakkaus! En tarkoita vain määrällisesti vaan armoton myös siksi, että ennen Juhannusta kun oli kylmää ja räntää niin nyt aurinkoa on riittänyt kiitos ihan kivasti..

Huikee sävyero kahden mahonkipinnan välillä

Pari ensimmäistä kerrosta on melkein puolet tinneriä, ja imeytyi puun huokosiin muodostamatta juurikaan kalvoa puun pintaan, mutta jo ennen kolmatta kerrosta olikin jo taas pinta hiottava karkeaksi. Kolmaskin oli ohennettu vielä neljänneksellä, mutta välihionnan jälkeen neljäs kerros menikin jo pelkällä lakalla. 

Tässä kohtaa todistin kuinka tärkeää ajoitus lakkauksessa on! Ilman ohennetta ei olisi kannattanut enää puolenpäivän aikaan alkaa lakkaamaan. Kuivuminen yli 35 asteen lämpötilassa on todella nopeaa, lakka geeliytyy parissa minuutissa eli jos pensselistä jäi harjaksen sivelyn jälki niin sitä oli turha yrittää enää korjata. No lakkaa saa kaupasta ja kerroksia tulee vielä monia lisää. En kuitenkaan ollut tarpeeksi tyytyväinen joten hioin ja lakkasin vielä kerran.

Nyt saa riittää hytin lakkaus tältä keväältä!

jotku jopa kävi

Törmäyslistat olikin seuraava trilleri. Listathan olin nähnyt viimeksi kun vene parkattiin pihaan ja kiikutin kaikki irtoroippeet saunan vinttiin. Keräilin kaikki listat kasaan ja levitin ne pihalle kalliolle abrox. veneen muotoisesti. Eihän niistä veneen malllista saanut vaikka kuinka siirteli. Muutama vuosi irti veneestä ja kuivassa säilyttäminen oli tehnyt mahonkilistoille tehtävänsä. Kun jotakuinkin olin sovitellut listoja, että tuo voisi mennä tuonne ja tuo sen perään (ainakin sävyn perusteella..), päätin lähteä kokeilun kautta voittoon. Lista kylkeen ja ruuvia perään.

Toinen puoli meni melko kivuttomasti mitä nyt perässä tajusin, ettei minulla edes ole kaikkia listoja! No ei paha, lista ei mene aivan perärautaan saakka, mutta se ei häiritse silmää ja tuskin vähentää suojaakaan.

Toisella puolella venettä Strömsön jakso olikin jo loppunut ja vuorossa oli pikkukakkosesta tutut Pat ja Mat eli Hupsis-sarja. Ensimmäinen kaari oli jo lähes kiinni kun viimeisiä ruuveja kiristäessäni lista varoittamatta sanoi KRATS ja repesi noin 30 sentin matkalta. No hyvä! Kuten jo aiemmin kerroin ei listaa ole muutenkaan liikaa, enkä ollut suunnitellut TODELLAKAAN teettäväni sitä tälle kaudelle lisää.

Onneksi tuli viikonloppu ja visiitti jo mystisen maineen saavuttaneille Suovanlahden Traktorijatseille! Mahtavat jamit aivan yltiömahtavassa seurassa! Todellakin kesän kohokohta! Kiitokset vielä isännille, iso käsi koko mukana olleelle porukalle, erityiset Sepon ja Vertsun keittiöohjelmalle (josta tulee tupeen varmasti vielä hittiohjelma). Sekä syvä kumarrus Ketulle ja mahtavalle bändikattaukselle! 

Elämää on todellakin myös pressun ulkopuolella, pieni hengähdystauko teki hyvää ja asetti projektin takaisin mittasuhteisiin. Taas jaksaa.

katkenneen listan korjaus käynnissä

Palattuani hallin hämäriin kiinnitin listan ja tapitin ruuvit piiloon. Laskeskelin, että tein n.90 tappia, joista käytin lähes 70. Myös katkenneen listan korjaus on käynnissä. Eihän siitä kaunista tule, mutta ehkä ihan ok. Lämpötilat pressujen alla on kohillaan: aamusta 20 astetta, kymmenen aikaan n.34 ja puolenpäivän aikaan kun lopettelen niin elohopea kutittelee 43:a..




Työt ovat taas hetken seis kun toisesta autosta katosi jarrut ja vaimolta hajosi toinen jalka, mutta kuten Karmitsan keisari sanoi: "elämä on laiffii".

lakkaa, lakkaa

Tässä vähän hifistelyä niillä irto-osilla, joita on työstetty tässä samaan aikaan muitten puuhien sivussa, ikäänkuin omalla ajalla..

eihän näistä raaski ottaa edes kiinni..

Keulakoristeiden sovittelua

Kyl tää tästä