Alviina ottaa brasilialaisen vahauksen

Kyllähän kaikki tietää, että Alviina on 70-luvun tyttöjä, eli vesirajan alapuolta ei todellakaan ole hoidettu muuta kuin silloin kun on ihan pakko: vuodot, sienet ja muu ylimääräinen kasvu. Kerran vuodessa ehkä raapattu ja vedetty uusi väri. Toivottavasti kuitenkin pesty edes syksyisin (haisemaanhan se alkaisi).

Nyt näin tuoreen suhteemme kunniaksi ajattelin tarjota neidille "täydellisen muodonmuutoksen"

Pintahan sai jo uutta kiiltoa, uudet rillit lähes valmiit ja kasvojenkohotus menossa. Nyt oli aika pistää myös alapää kuntoon!

Neidillähän ei ole ajettu useampaan vuoteen, joten vesirajan alapuolella pitäisi olla kohtuullisen kuivaa tavaraa. On siis hyvä tilaisuus kyllästää pohja.

 Homma alkaa huolellisella pohjan puhdistuksella puulle saakka. Ne lukijoista, jotka ovat etuoikeutettuja olemaan kosketuksissa puuveneilyyn, tietävät varmasti miten herkkua pohjan raappaaminen voi olla. Erityisesti kun pitää saada kaikki pois.

Tekemällä työ raappaamalla on täysin mahdoton edes arvioida työmäärää yhdeltä ihmiseltä, jolla on käytettävissä 12-15 tuntia kahdessa viikossa.

Onneksi kehitys kehittyy ja ihminen on laiskuudessaan kekseliäs.

Ratkaisu: lasipuhallus!
Tutkiskelin erilaisia vaihtoehtoja raappaamisen välttämiseksi pitkin talvea. Useita kahvipöytäparlamentteja kuunneltuani, googletettuani kymmeniä eri hakukeinoja, netin keskustelupalstoja läpi kahlattuani päädyin soodapuhallukseen. Hiekkapuhallus olisi aivan liian rankka hoito, se rikkoisi mahongin varmasti; soodalla pinta puhdistuisi, mutta puu säilyisi (ja kun joku oli soodan puolella Suomi24 -keskustelussa niin se oli kuin profetia; jos jotain lukee Suomi24:ssä sen täytyy olla totta (hymiö)).

Seuraava ongelma oli löytää tekijät. Työkaverin vene oli soodapuhallettu, joten siinä yksi kontakti. Toisen löysin omien tutkimusten kautta eli goeglgoogel: WWW.SODASOLUTIONS.FI Heinlahdella, Pyhtäällä. Aivan huippufirma! Laitoin kyselyä netin kautta sunnuntaina ja palasivat asiaan jo samana päivänä! Seuraavan viikon alussa kävivät katsomassa kohteen ja  sovittiin seuraavalle viikolle puhallus (tässä oli tuo Päästäinen välissä).

Tosiaan puhallettava tuote vaihtui soodasta lasiin. SODASOLUTINS kaverit Kiiski ja Hosko eivät suositelleet soodan käyttöä, sooda kun menee puun huokosiin, jolloin haasteena on sen pois saanti. Puhaltamalla ilmalla ei kaikki siis lähde ja  vettä en voisi käyttää, tässähän ollaan kyllästystarkoituksilla liikenteessä, enkä tosiaan halua vettä puuhun, ja sen perään kyllästysaineella tukita se veden pois pääsy.
Etuina hienolla lasilla on myös pienempi pölyäminen ja puhallusaineena edullisempaa.

Tänään poitsut sitten kävivät aamupäivällä vetämässä Alviinalle brasilialaisen.
Alle neljän tunnin koko veneen vesirajan alapuoleinen osa oli siististi puulla ja peräsin, kölirauta yms. metalli puhtaana! Todella siistiä työnjälkeä ja homma eteni kuin Duracell pupu, pysähtymättä siitä hetkestä kun paku peruutti pihaan, siihen hetkeen kun perävalot katosivat kulman taakse. Kovia jätkiä, arvostan. Mainitsinko jo, että olivat SODASOLUTIONS ? (taidan muuten pistää kuitin kotitalousvähennyksiin...)

Ihan kaikkea ei tuollakaan systeemillä valitettavasti saa. Lautojen välisaumoihin on tursotettu jotain mustaa tököttiä (veikkaus sikaflexien suuntaan), joka ei puhaltamalla irronnut, sitkeää bitumimaista tahnaa. Eli jäihän sitä raapattavaakin. Työhön kuluva aika on jokatapauksessa tippunut 2 kuukaudesta kahteen päivään.

Hauska yhteensattuma: samalla hetkellä kun lasipuhallus tuli valmiiksi, kännyyni tuli tekstiviesti Matkahuollosta: kyllästysaineet olivat saapuneet.

Välillä sitä vain puree hammasta paikat nirskuen, katsoo horisonttiin...ja aloittaa alusta

Jostain Kevät aina alkaa. Alviinan osalta kevät lähti käyntiin siitä mihin Syksy jäi eli täkin tekoon. Kuiduttaminenhan onnistui kiitettävästi huolimatta olosuhteista tai tekijästä :-).

Seuraavana olisi vuorossa kajuutan etuosan mahonkipalojen teko. Sain venettä ostaessani mahongit valmiiksi muotoon leikattuna mukaan. Toki jo kaupantekoaikaan levyt olivat kärsineet ulkosäilytyksestä. Mutta mitäs tuosta, onhan siinä 15mm hiottavaa matskuu. Tottakai tässäkin on oltava juju, enhän muuten kirjoittaisi tästäkin..

höylää, sovita, höylää, sovita

 Ensinnäkin: Mukana tulleet mahonkipalat on tehty karkeasti muotoon ENNENKUIN vene on kuidutettu. Eli kaikki, siis kaikki mittasuhteet onkin pielessä. Ainoa lohtu tässä on, että palat on joka suuntaan liian isot. Siispä höylät, puukot, raspit ja hiomavehkeet esiin ja paloja muotoilemaan.
Koska palat oli jo lähes valmiita ennestään niin tähän hommaan ei palanut kuin yksi aamupäivä.

arvaa kumpi on jo saanut 3 tuntia hiomakonetta?

Hiomiseen sitten menikin kolme aamupäivää. Aluksi karkeimmalla mahdollisella paperilla, että löytyi väri harmaan pinnan ja kosteusrantujen alta. Tasaisen värin löydyttyä siirryin sitten hienompaan ja hienompaan hiomapaperiin, kunnes pinta miellytti silmää.

Toiseksi: levyt talvehti veneen täkillä. Eikä siinä mitään, paitsi...

Olipa sitten syksyllä jäänyt täkin keskilauta aivan keskelle näiden levyjen, jotka oli nätisti nipussa, alle. Kokeneimmat teistä jo arvasivatkin, että kieroksihan ne levyt oli menneet talven aikana. En ollut asiasta kummemmin huolissani, koska muistin vanhan kansan niksin tällaiseen tilanteeseen. Pasuutus eli lämmöllä ja vesihöyryllä puun muokkaus. Tiedossani oli ko. tehtävään soveltuva huipputekniikan laitos! (No joo äidin ulkosaunan padan päällä suunnittelin pasuuttavani.)

Harvian pasuutin

 Homma toimi just kuten olin touhun päissäni pohtinut. Pata täyteen ja tulet alle. Samalla muu saunakin lämpimäksi (tästä en tiedä oliko apua, tulipahan vähän tukalampaa touhuta toppavermeissä. Pari rimaa avoimen padan päälle ja palat niiden päälle. Kuten kuvista näkyy niin puristimilla 4x4" patukoihin pikkuhiljaa kiristäen saavutettiin levyihin alkuperäinen suoruus.
Homma kesti kaikkiaan aamusta iltaan ja kaikki levyt oli suoria. Puristimet irti, levyt lattialle ja nukkumaan...

Aamun punertavat ensi säteet osuivat väreilevän meren pintaan, jäähileiden sihistessä rantakivillä kun jo riensin kuin lapsi jouluaamuna tarkastelemaan levyjä.

Miehekkäästi kirkaistuani panin paniikissa puristimet takaisin kiinni levyihin. Yön aikana levyt oli vääntyneet kieroon. Joko pasuutukseen käytetty aika ei ollut riittävä tai (todennäköisimmin) olin ottanut puristimet liian nopeasti pois ja levyt pääsivät vapaana kuivumaan.

Joka tapauksessa virhe johti toiseen eli samalla kun puristimista loppui vara eli levyt oli suorina, kuului lähes huomaamaton "naps". Kaksi levyistä oli haljennut aivan keskeltä..

AIVAN MAHTAVAA!! Olinkin ehdottomasti halunnut tehdä viikon TURHAA työtä. Halusinkin ehdottomasti ostaa mahonkilankun (halvin mahdollinen puulaji maailmassa) ja aloittaa alusta AIVAN puhtaalta pöydältä.

"Jämäpalasta" saa tehtyä vaikka mitä

Kokka kohti Seppälän venetarviketta. Heidän varastosta löysimmekin mukavan kaverin avustuksella upean lankun: vähän pitkähän se oli (n. 2.5m), työstettävää "käyttöleveyttä" just reilut 45 cm (lankku itsessään leveimmiltään yli 60cm) ja olihan se reilun tuuman paksukin kun toiveissa oli se 15mm paksuus. Mutta sen puun syyt, ah. Olin myyty; tai se lankku, minulle. Tämä mukava heppu höyläili ylimääräiset pois (jätettiin tuohon 18mm paksuuteen, niin voin tehdä jämäpaloista muutakin). Kassan kautta kotia.

Leikkelin lankusta palat (käytin vanhoja karkeasti sabluunoina) ja  työstämään. Tein vielä kartongista sabluunat paloja varten, jotta varmasti saisin edes karkealla tasolla oikean muotoiset levyt. Erään kollegani sanoin: "ihan kiva", kun missään palassa ei ole suoraa kulmaa, suoraa reunaa ja kaikki reunat on vielä viistettävä eri suuntiin.

palojen sovittelua

Pääsiäinen vierähti välillä töissä käyden ja muu aika talkoilla Sandelssin kanssa paloja väkertäen. Levy kerrallaan n. 7 tuntia / levy ja hiljaset hännille, kuten meillä töissä on tapana sanoa (ei tehdä).

höylää, sovita, höylää, sovita...

Voipi olla, että pikkasen olisi voinut säästää aikaa kunnolliset puusepän välineet kuten iso pöytäsirkkeli kääntyvällä terällä, vannesaha ja pöytähöylä... olisi edes puupenkki. Noh mitäs noista, tosimies tekee veneensä vaikka kynsimällä ja etuhampailla järsien.

Tästä oli pitänyt selvästi repiä pala pois..

No eipä se juhlapyhä ihan kokonaan levyjä tehdessä mennyt. Tehtiin me Everstin kanssa muitakin pikku parannuksia Alviinan habitukseen.
Hytin merenpuolen ulkoseinällä oleva koristelista sai uuden loppupätkän. Edellinen omistaja kun oli jostain syystä repässyt palan tätä listaa pois ja kuin termiitti siirtynyt seuraavaan kohtaan venettä.




Kivaahan näissä hommissa on se, että tällaista valmista listaa ei löydy sieltä Starkin listahyllyköstä, ehei. Sekin on tehtävä itse..ja hyvä tuli! (Jos joku on toista mieltä niin ei tartte tulla erikseen sanomaan.)

Ja tulipa tehtyä vielä ajolasitkin. Se oli todella kätevää heti kun ymmärsin, että pleksiähän työstää samalla lailla kuin puutakin! Kuviosahalla muotoon, höylällä ylimääräiset ja hiomalla loput. Tosi jouhevaa (onneksi ei tarvinnut taivuttaa, se olisi voinut onnistua lämmittämällä, josta on tuossa ylempänä kerrottua kokemusta).

Sen pituinen Pääsiäinen se.

Pimeä talvi on ohi, on aika vetäytyä pressujen alle..

till dawn

"PITKÄ KUUMA KEVÄT JA MÄ AION ELÄÄ SEN!": joku mansen spittariporukka...

Kevät on tosiaan alkanut aikaisin tänä vuonna.. Ei lunta, on aurinkoa ja sulat veet.. Kaikki, joilla on se saippuakotelo tai alumiinista taottu amme, ovat hehkuttaneet kuinka rankka keväthuolto on nyt viimein "tänä viikonloppuna" tullut tehdyksi. Eipä siinä kauheasti ole halunnut tuoda omia suunnitelmia julki, oudoksihan siinä olisi leimautunut..
Tosiasia on kuitenkin se, että keskilämpötila on alle 10 asteen ja kosteus on jossain 70- 90% korvilla. Ei kannata kaivaa lakkapurkkeja vielä esiin.

mestarit, takanaan haltuunotettu Levin eturinne

Talvi oli ja meni, Tärkeintä oli pysyä suksien tai laudan päällä ja nauttia lumesta as much as possible! Onneksi jälkikasvukin osaa arvostaa talven riemuja! 8v. snoukkaa kuin Enni Rukajärvi ja keskimmäinen haastaa vaikka Lindsey Vonnin missä, milloin vain (kunhan Lindsi kustantaa faijankin mestoille vaikka valvojaksi...). Ja 3v. tekee kaiken paremmin kuin siskot..

Se ohi aiheen menemisestä - palataanpa pressukatoksen syövereihin, siellähän se blokkauksen päähenkilö odottaa jo.

Koko talvi ei menny huilaillessa, kuten jatkosodassa myös tänä talvena on tehty puhdetöitä. Eihän sitä muuten hermot ole valmistautuneet kevään pettymyksiä varten.

Opiskelin siis hieman kaivertamista. Myös joitakin narufendareita tuli väsäiltyä, lähinnä avaimenperäkokoa, mutta muutama pikkusen isompikin. Veneeseen sopivat ovat vielä syntymättä.

 Nykyaikanahan tämä kaivertaminenkin on eineistetty; menet lähimpään Motonet/Bauhaus/Dressmann myymälään ja ostat käteenkäyvän monitoimikoneen.

Ja näin tein minäkin. Olin päättänyt tehdä veneen nimikyltit . Mahongista tottakai. Fontin valinta tehtiin useiden esikarsintojen, esifinaalien ja finaalien jälkeen. 

Puupalat, sabluuna, kirurgin veitsi ja musta kahvi

Jyrsittävä osuus eli teksti lyijätty puulle

Itse kaiverrus on tosiaan melko helppoa, kunhan kokeilee erilaisia teriä ja koneesta otettavia kierroksia ENNENKUIN aloittaa varsinaisen projektin..

Sitten vain leikkelemään mieleinen teksti sabluunaan ja jyrsimään puusta sen mukaisesti värjätty alue..

Ja kone töihin

Tekstit itsessään onnistui loistavasti. Tämän jälkeen puukappaleiden sahailu lopulliseen muotoon, kevyt hionta (suomeksi: ensin 60:llä, sitten 80:llä, tämän jälkeen enää 100:lla, 180:llä, 240:llä, 400:lla ja lopuksi 600:lla. Tätä hienommaksi en viitsinyt, eihän tässä mitään näyttelykappaletta tehdä). Lakkaus normi tyyliin 25:%:lla lakka tärpätti seoksella pari kertaa, 40-50%:lla pari kertaa 75%;lla kerran ja nyt jo 4 kerta menossa laimentamatonta. Ja välihionta joka kerran (joka hiton kerta jostain vain tulee pölyä tekemään kraatereita..).

Tekstin halusin pomppaavan taustasta, joten valkoinen lienee paras vaihtoehto. Tässä kohtaa kerrottakoon, että hetken luulin saaneeni paremmankin idean; tiedättehän Lexuksen helmenvalkoisen, sen helmeilevän auringossa välkehtivän hopeanvalkoisen? Noo, ostin ko. väriä, sille pohjamaalia ja lakan (ei kaikkein halvin automaali). Ensimmäinen kerros helmiäisväriä ja katasrofi oli valmis! Väri kiehahti lakan kanssa. Kemian opinnot jäi Lyseoon (jos TEKUssa oli, niin en tunnusta), mutta käsittääkseni kaksi polyuretaanipohjaista ei pitäisi reagoida keskenään näin...

Kivahan sitä on tehdä uudestaan ja uudestaan ja...

 Sitäpaitsi se helmiäinen ei ollut niin makea kuin kuvittelin, mahonki antaa sen verran tumman taustan, että väri näyttää kauempaa harmaalta, ei helmenvalkealta kuten toivoin..

Kun kädet lakkasivat tärisemästä ja sisäinen zen lakannut läikkymästä, aloitin alusta. Jyrsin siis tekstit puhtaaksi ja vaihdoin pohjamaalin ja maalasin tekstin Miranolin kiiltävän valkoisella.

Nyt tosiaan kaikki muuten kivasti, mutta täydellinen pinta edelleen odottaa itseään (näitähän voi lakata vaikka eläkkeelle saakka).

Tällaisia niistä sit tuli