RAKASTAN HARTSIN TUOKSUA AAMULLA

Pikku taukoa on pidellyt tässä veneprojektin proosallisessa osuudessa. Se ei toki tarkoita, että kivi sammaloituisi. Päinvastoin; kaiken mahdollisen oman vapaa-ajan, energian ja rahat olen sijoittanut Alviinan täkkiin. Edellinen päivitys elokuun viimeiseltä kertoikin, että lasikuidutusta varten sain pohjan eli styreenillä ohennetun hartsikerroksen pintaan.

Tämän päälle sitten kaulin mattokerrokset. Naamari siis taas hengityselimien tukoksi ja tutustumaan uuteen työvaiheeseen. Töissä jo oppivat näkemään naamasta milloin olin saanut...tehdä venettä. Naamassa oli tuntikausia jurmut hengityssuojaimesta...

Ensimmäisen mattokerroksen palathan olin leikannut jo valmiiksi mittoihin.

Perä ensimmäisen mattokerroksen alla.
 Kuvassa Clas Ohlson epäkeskohiomakone 29,90. RIP.

Alku sujui mallikkaasti, matotettuani tuli jopa harhoja, että mähän osaan, Brio! (Maski saattoi fuskata parran välistä).

Homma toimi juuri kuten pitikin. Ensin telataan litsläts kerros hartsia kanteen. Siihen päälle lasketaan matto ja telataan lisää hartsia maton päälle. Telatessa matto kastuu ja asettuu pintaa vasten pikkuhiljaa tasaisesti. Reunakohtia varovasti aste kerrallaan taivuttelin hartsissa olevalla telalla ja himputti!
Sehän taipui ja hiljalleen otti kiinni reunaan. Lopuksi ilmaustelalla rullailin jonkin tovin, jotta varmasti kaikki ilmakuplat ymssit lähtivät pois ja pinnasta tuli hyvä.

Onnistunut ensikosketus uuteen asiaan on aina tärkeää, mutta jottei synny ylimielisyyttä on yhtä tärkeää maanpinnalle palauttava toinen osa!

Olin leikannut lasikuitumatosta keulan osuuden yhdeksi palaksi. Tein hartsisatsin kahdella kilolla. Kilo meni hukkaan. Vihje kaikille niille, jotka suunnitelevat mitään laminointia: älä suotta tee puoltakiloa/ kiloa enempää kerralla. Äläkä yritä isoja pintoja kerralla! Se onnistuu vain ammimiehiltä tai kolmen hengen porukalta, jossa yksi tekee tuoretta hartsiseosta ja hoitaa maton levityksen, yksi telaa kokoajan hartsia ja kolmas ilmatelaa.

B.O.B.

 Siinä kohtaa kun astiassa oleva mönjä alkaa muuttumaan B.O.B:ksi syntyy naamarin takana ylimääräistä kosteutta, rintaa puristaa ja vatsanpohjalle kovettuu kottikärryllinen sementtiä. Puolet matosta vielä kuivana ja irti pohjasta, telaan tarttuu Jellymäistä kumia ja töihinkin pitää lähteä reilun tunnin päästä.. Ei siinä tule yhtään Cheekin biisiä mieleen, joka sopisi tilanteeseen.

Pikana uusi satsi hartsia ja epätoivoista telausta..

Täkki ei mennyt ihan Hollywood tyyliin..
Kuva nidonnan jälkeen

Onneksi korkea itsekriittisyys on suurin kriisin aiheuttajistani.

Keulakin onnistui n. 80%sesti. Lisää työtähän se tarkoitti, mutta edelleen paras tapa oppia on epäonnistumisten kautta. Kuivat kohdat, ilmakuplat ja kohdat, jossa matto ei ollut tarttunut, leikkasin irti ja hioin uudelleen. Näihin kohtiin sitten matosta paikat ja hartsilla kiinni. ja tasaiseksi hionta, jottei jää kohoamia niihin kohtiin, joissa matto on päällekkäin.

Laidat sitten onnistuikin jo mallikkaasti ilman ylimääräisiä muuvsseja.

Kun ensimmäinen kerros oli lätkästy ja kuivanut/ kovettunut varmistin, ettei se lennä pasaatituulen mukana. Eli ammuin maton kiinni hakasnaulaimella n. 10cm:n välein alla olevaan vaneriin kiinni.

Ja sit taas hiotaan koko vene. Kaikki mattojen saumakohdat tasaiseksi ja muutenkin koko täkin tasoitus hiomalla.

Toinen kerros mattoa perään. Nyt keulakin oli viidestä palasta leikattu, eikä aiheuttanut vastaavia ongelmia kuin ensimmäisellä kerralla. Näin se kokemus siis opettaa. Tässä kohtaa palkkatyö häiritsi siinämäärin harrastusta, että oli pidettävä viikko kesälomaa, että saisi homman hoidettua ennen lumilaudan voitelua. Tällaisen projektin kanssa kaksivuorotyö on ihan ehdoton. Aamuvuoropäivinä on ihan turha edes katsella pressujen alle, sama koskee viikonloppuja. Ne vain menee lasten kanssa. Siksi iltavuoron aamut ovat ehdottomia, tosin vene syö kaiken ajan hyvällä ruokahalulla.. 

Reunan kulma oli liian jyrkkä, jotta matto olisi tarttunut

Nyt jälleen tärkeää tietoa niille, jotka ovat lukeneet tätä ja päättävät, että jos toi niin kyl meijän muijakin.

Kun lasikuidutat pintoja, joissa maton on ylitettävä reunoja niin pyöristä REILUSTI reuna! Terävien kulmien kanssa olet ongelmissa ja ainakin itse tulen seuraavan kerran pyöristämään ainakin peukalon sisäpinnan säteiseksi (meniköhän tuo nyt oikein). Eli reilusti pyöreät reunat on aina helpompi kuiduttaa.

Tässä projektissa jouduin tekemään keulan reunat sekä aivan perän kärjen uudestaan. Eli matto ei tarttunut tarpeeksi sekä jätti moninpaikoin ilmakuplat maton ja laidan väliin. Käytännössä koko keulan matkalta jouduin kaapimaan reunanpuolelta kuidutuksen pois. Pyöristin reunaa hieman lisää, kittasin raot, reiät ja pahat negatiiviset kulmat.

Uudelleen kuidutus suikaleilla, jotka tulivat n. 4 cm kannen puolelle ja 3 cm reunan puolelle. Ja tämäkin toki taas kahteen kertaan.

Viimein tuossa syyskuun puolessa alkoi kuidutus olemaan siinä pisteessä, että pääsi tasoittelemaan.

Ei sisällä tuotesijoittelua

Tuota tasoittamista voisi vähätellen sanoa pölyäväksi vaiheeksi. Tosin se olisi yhtä todenmukainen kun Venäjän hätätilaministeriön ilmoitus 28.9. sattuneesta öljyvahingosta Primorskissa: " kait kuutio lirahti" (paikallisten mukaan 2-3 hehtaaria suota öljyn peitossa ja öljy valuu ojaa pitkin Suomenlahteen missä ilmeisesti valtava öljylautta). Eli yli 6 kiloa pakkelia mennyt ja melkein saman verran olen sitä hionut pois.

n.1kg pakkelia..

Käytännössä koko kansi on pakkeloitu läpi kerran, hiottu tasaiseksi ja paklattu uudelleen niiltä osin, joissa oli vielä näkyviä monttuja, koloja jne.

Eli muutaman viikon aamut olin valkeasta jauheesta syntyneessä pilvessä..

Veneen sisällä EI ole valkoinen turkki,
 tuo on pölyä

Samalla paklasin ja hioin tasaiseksi keulakajuutan katon, joka oli kirjavan sininen ja pinnaltaan kuin ylikokoinen golfpallo.

Ennenpitkää siitä syntyy tasaista pintaa (tai ainakin mulle kelpaa). Pari päivää pölyjen pyyhkimiseen ja ollaankin valmiita maalailemaan top coattia pintaan.

Lokakuulle meni, mutta kiitos pitkittyneen kesän vielä riitti aikaa ja lämpöä maalaamiselle!

Taas kovetteen korkki auki ja nuuhkimaan, eiku sekoittelemaan top coattiin.

Tässä on nyt sama kuin hartsinkin kanssa, sillä erotuksella, että nyt ollaan tekemässä lopullista pintaa eikä ole kiva jos tulee c-kuvioita. Purkin kyljessä puhutaan 20 minuutin kovettumisajasta, just joo. Jos haluat hyvää jälkeä varaa max. 15 minuuttia. Suuritte piirtein puolenkilon satsi alkaa kiisselöityä jopa n. 13 asteen lämpötilassa tuossa vartissa..

Ensimmäinen kerros

Tuo mönjä on sitäverran paksua, että Mohair telallakin pinta jää "röpelöiseksi". Eli unelmissa siintänyt muoviveneiden liukas kiilto jää sinne haavelaariin. Vaihtoehtona on toki hioa pinta kiiltäväksi, mutta onko minulla varaa kuluttaa useita viikkoja hiomiseen..tarvittaisiin hioa tämä n.9m2 ala n. 5:stä -6:een eri karheudella karkeasta edelleen hienompaan ja lopuksi vielä myllyttää vahalla..(valitettavasti ruiskumaalaus ei ole tällä kertaa mahdollinen).

Väri hieman huoletti enne maalausta. Toivoin kirkasta, mutta luonnollista valkoista (tämä on mielestäni tarkka kuvaus haluamastani valkoisesta :-) )
Purkin kyljessä lukee luonnonvalkoinen, sehän voi tarkoittaa mitä vain lumivalkoisesta kermanvalkoiseen (ensimmäinen volvoni oli väriltään California white, ja tosiaan sellainen smogin kärsimä kermainen valkoinen).

Ensimmäinen kerros kuitenkin tuotti mielihyvää ja positiivista fiboja, sävy miellyttää silmää ja kovetteen imelä tuoksu vahvistaa hyvää fiilistä.


Välihionta, eli tuota röpelöä pois ja toinen kerros päälle.

Tänään olikin jälleen prioriteettien oikein järjestelemisen aika. Eli töistä vapaata ja toinen kerros maalia pintaan. Kelit alkavat olemaan aivan hilkulla ja vapaa-aikaa on suunnattava myös muualle.

perä 2 kertaa maalattuna

keula värissä

Nyt VIHDOIN voin sanoa, että täkki on kuidutettu ja maalattu. Aikaa paloi snadisti enemmän kuin olin kuvitellut. Mutta nyt kansi kestää vettä eli sade ei upota tätä venettä enää.. Seuraavaksi taidan näprätä listat, täkin mahongit jne..

maalit pinnassa, aika nakun näköinen vielä..

Kait tämänkin "tekemällä oppii"; ohentamaton totuus

Käsityöammateistahan ykkösiä ON maalarit ja muottien  tekijät. Eli ei mitään pahaa sanottavaa seuraavasta vaiheesta, eli steriloi..eiku styreenillä ohennetun hartsin imeytys täkkiin. Idea lienee sama kuin märkätilojen praimerointi (huom. puhekielinen ilmaisu) tai oikeastaan mikä tahansa kyllästäminen (ei vielä kyllästyminen, tullee myöhemmissä vaiheissa, toim. huom.).

Ennen tätä pohjustusvaihetta palataanpa pienesti ajassa taaksepäin..tonne perjantaille......

Oli synkkä työpäivä..Aurinko paistoi edelleen rasittavasti ja kuiva ilmatila vilisi pääskysiä. Lahden poukamassa seisoi valkosininen laiva, jolla oli jotain tekemistä sen kanssa, mitä oli tuleva tapahtuman.

Seisoin kahden parkkiin laitetun autorivistön välissä levollisesti kädet rennosti sivuille laskeutuneina, kielen hakiessa rauhattomasti jonkun työkaverin lomapullasta hampaanreikään jäänyttä kardemumman palaa.. Ennio Morriconen musiikki soi tastalla..poncho jäi yläkertaan... palelee..
Taivaanrantaan ilmestyy pölypilvi... se tulee määrätietoisesti kohti kanjonia jossa seison. Koska osasin odottaa häntä, en yllättynyt kun uudehkon mustan farmariaudin kyljillä pian helmeili keskipäivän seisova auringonpaiste, pakottaen auton ilmastoininnin laskea kondensoituneen vetensä norona pitkin tulista asfalttia. Aurinko oli takanani.. onneksi koska muuten Pajeroni ruosteet olisivat paljastuneet..

.. Eli Sami toi hartsit, styreenit, matot ja kovetteet tuossa ennen viikonloppua, IISO KIIITOS! Ja tuo edellinen siis kaikille AXE-faneille, teille kelpaa ihan mikä vaan..

Vene on siis hiottu, montut ja reiät paklattu ja hiottu. Pölyt pyyhitty märällä, kuivalla, puolikostealla, imuroitu, ilmapuhallettu..eli vähän yritetty saada täkki vähempipölyiseksi.

Seuraava vaihe onkin saksia lasikuitumatosta valmiit palat tulevaisuuteen...Fiskarsit ei tylsy yhtään kun leikkaa 450:stä lasikuitumattoa.. (mitä väliä, ne oli oikeakätisille.)
 sitten, matot pois tieltä ja mömmöjä sekoittelemaan :)
On koulukuntia.. toiset sanoo, että imeytys tehdään suhteessa 2:1 ja kovete 1% toiset  sanoo 1 styreeniä 3 hartsia ja kossupullon korkki kovetetta jos teet 2:lla..
 WHAT THE F@*K! Ohjeet on ahterista, tää tehdään viilispohjalta..

Noin kolmelitraisen vihreän "punaisenmaidonoloisen" litkun kanssa ressuhalliin..Motonetin alle 20€ kaasonaamari nenän eteen ja kyllästämään!

Hyvähän siitä tulee kun muistaa, että pinnan pitää jäädä märäksi kun lopettaa, Jim Morrison on kunkku eikä liottimet ole kenellekään haitaksi... Hieman absurdia kun yritämme Eversti Sandellsin kanssa tehdä hommia niin Klaus Flaming soittaa täyspitkän version Doors:in The Endistä (ehkä naamarin patruuna ei ole tarkoitettu näille höyryille tai sitten en vain osaa käyttää koko tuotetta..) did not see any bridesmades though...

Noh hjuwa tuli ja dawai homma etenjöö..

NO EI MENNY KAUAN!

Morjens pitkästä aikaa! Kesälomat siinä hurahti keskenkasvuisia vahtiessa ja toruessa. Parhaimmalla viikolla sain suojan teossa kahden päivän aikana 4 lautaa kiinni. Ja tämä siis paras työtahti...




Mutta kuten kaikissa Pauligin mainoksen kahvikupeissa, myös tällä tarinalla on kultainen reunus: Ylpeydellä voin sanoa, että talli on valmis! ( ja pystyssä ainakin ensimmäiseen myrskyyn).



Kuten jo aiemmin kerroin, olen flow suunnittelu koulukuntaa. Eli suomeksi mennään eteenpäin lauta kerrallaan ja katotaan mitä siitä syntyy. Välillä onnistuu ja ... no joo. Kun ei ole mitään kokemusta puurunkoisista halleista, päätin hakea hieman mallia Jyväskylän messujen vuoden 2003 kuuluisasta halista. Eli korvaan liian heikon materiaalin liian harvalla kattotuolien välillä.






Eipä tuo onnistunut, joten jouduin vahvistamaan joka välin pystyt sekä kattotuolin. Ja harjankin vahvistin vielä erikseen (näytti hetken siltä, että varis voi romahduttaa oman Sikstuksen kappelini).



Kermana kakussa on aivan mahtavan naapurimme, jätetään nimi mainitsematta, tarjoama kunnon paksu pressu katoksi. Nylundin Jari oli kuulemma joskus teettänyt sen oman purjeveneensä talvisäilytystä varten, mittatilauspuku siis. Pressu on lainapeitteen paksuista, mutta liukkkaampaa materiaalia. Eli asettui pinkeästi painonsa takia ja lumi tulee valuman liukkaasti maahan siltä. Vähän kyllä jänskättää kun hinnasta yritin kysellä niin Jari sanoi vain, että kokeile nyt ensin niin katsellaan hintaa sitten myöhemmin (eihän sitä saa edes kaksi miestä enää alas)...

Mutta Summa summarum - halli on valmis! Jee

Tänään olenkin jo ottanut kaiken irti uusista työtiloista!

Raapasin turkin laikalla karheaksi. Elikkäs 24:lla santapaperilla varustetulla rälläkällä kannet karheaksi (siis ne osat, jotka on tarkoitus lasikuiduttaa. Seuraavaksi olisi tarkoitus kittailla pahimmat urat, halkeamat, reiät ymssi ymssi sekä vetää reunaa hieman loivemmaksi varovasti höylällä, jotta lasikuitumatto sitten asettuisi kivasti :-). Elikkäs huolimatta yhteisön painostuksesta ja yleisön uskomuksesta tämä tarina saa vielä jatkoa...

Harjakaisia odotellessa

Eli alkuun pitäisi rakentaa pikku(!) mökki venhosen ympärille.
Minulle tyypilliseen rakentamismalliin ei suunnittelu kuulu kovin olennaisena osana. Myöskään tällä kertaa ei harmaata massaa tai aikaa viitsitty tuhlata. Ajatuksena on, että lisätään sitä matskua niin kauan että tulee tukevaa jöötiä.

Osalle teistä saattaa tulla yllätyksenä, mutta matematiikka ei ole minun vahvuuksien luettelossa, niinpä kiitos Motonetin rakennuskulmien homma sujui todella joutuisasti.

Alkuun sain tehdä rakennelmaa rauhassa, mutta pian pihamaa alkoi jo näyttää kirkon talkoo- rakentamiselta. Iso kiitos apunani olleille ammihenkilöille, joilla oli omat turvavarusteetkin!

Tämä jengi tekee Irlantilais-mustalaisten työmoraalilla ja diplomi-insinöörin kädentaidoilla ihan millasia hommia vain pientä (ennakko-) korvausta vastaan.













Tällä hetkellä kehikko näyttää melko harvalta rimpulalta ja tuskin kestää kunnon tuulta edes ilman pressuja, saati katettuna. Mutta kuten alussa jo sanoin lisätään lautaa ja rautaa niin kauan, että kestää tai sortuu...

Thor Heyerdahlkaan ei varmasti ensin tiennyt miten tehdä lautta...

Olen tainnut mainita jo, että Alviina tulee saamaan lasikuitutäkin? Rimoitettu kansihan olisi aivan ehdoton ja sopisi muun puvun kuoseihin saumattomasti. Ongelmana vaan on, että omalla pihalla tehtynä, ilman "proper equipments" rimoituksesta ei tulisi saumatonta, tai valmista ikinä. Joten täkki kuidutetaan niiiin nätiksi, että...

Pienen haasteen tähän osaprojektiin tuo se, että allekirjoittanut on valmistanut jotain muovista viimeksi ala-asteella, eikä sitä Legojen kanssa touhuamista varmaan lasketa työkokemukseksi tässä tilanteessa (Resumessa se toki löytyy).

Possun sisäfilettä rillaten, marinadi top secret (vain NSA tietää).
Muurikalle hieman valkosipuliyrttipippuriöljyssä marinoitua
 keitettyä perunaa ja porkkanaa, paprikaa, salottisipulia, kesäkurpitsaa, omenaa.

Hups, karkas blogi väärään suuntaan, no eihän sitä venettä ihan tyhjillä vatsoilla kannata tehdä, ja perhettäkin on välillä muistettava. Ainakin ruokittava.

Back to blog;

Aivan mahtavaa kun tietää jonkun, joka tietää kaiken kuiduttamisesta ja erityisesti veneiden kuiduttamisesta!
Sain SR:n pyörähtämään pihamaalla ja vartin verran mies puhuu varmasti itselleen itsestään selviä asioita, mutta meikäläiselle se toimi kuin Niilo Yli-Vainio 70-luvun Lapualle. Heräsin!

Hyvin selkeät ohjeet mitä tehdä, missä järjestyksessä sekä paljon hyviä vinkkejä. Tänks mään!

Se toki myös tarkoitti, että projektin aikataulu vuotaa pahemmin kuin Kansallinen turvallisuusvirasto.

Alviina tarvii oman kämpän

Juuri tänään sataa vettä (on muuten eka sade meikäläisen kesälomalla kait!) ja todellakin, pelkkä veneen päällä oleva pressutus on todella rajoittava tekijä. Pari pisaraa ja rouva on kiireesti peiteltävä "upeaan hopeaiseen leninkiin, jossa on vihreä alaosa ja kaulukseen yhditetty rohkeasti maastokuviota" - Jaakko Selin (eli pressuilla). Ensimmäisten tehtävien joukossa onkin siis teltan pystytys veneen ympärille. Iisi biisi, siis yli 10 metriä pitkä, ainakin 3,5 metriä leveä (ehkä leveämpikin) ja korkeutta tollaset 3,5-4 metriä. Onneksi paikka on täysin suojaton; varmaan saaren korkeimpia kohtia, kalliolla, laakee meri eteläpuolella, eikä tuulensuojaa muualta kuin pohjoisen puolella naapurin ulkorakennus (no vähän myös itäpuolella).

Viimeksi kun pihalla oli sellainen Jyskin huviteltta, niin se kesti vajaa pariviikkoa, sen jälkeen se pitikin nöyränä hakea naapurin puolelta, ja kaikki metalliset pystyputket oli vääntyneet mikkihiiriksi ja muiksi lastenilmapallohahmoiksi. Eikä ollut edes myrskyä..(meidän pihan tyyni keli on n. 6m/s; ei tarvi hyttysiä hätistellä).

Eli yksi sellainen sitten seuraavaksi...

Pientä flirttiä eli tutustumista tulevaan

Nyt viimein kun harrastus on saatu oman tontin rajojen sisään, lienee aika selvittää myös omien taitojen rajoja ja mennä sinne missä allekirjoittaneella ei vielä kokemusta ole.

Ihan ensimmäiseksi viskasin veneestä kaiken ylimääräisen rojun kankaalle, kuskasin kaikki irtonaisena olevat listat ja muut puuosat saunan vinttiin (ainut paikka, jossa riittävästi pituutta eikä siellä kukaan koskaan käy, eli listat saavat olla rauhassa). Sisätilojen imurointi, pölyjen pyyhintä ja viimein tilaisuus istahtaa parille Originaalille ja katsomaan pikkasen hitaammilla silmillä, että mihin sitä tuli rahansa upotettua.

Voi pieru...
Voi pieru..

Äsh, ei kait tämä niiin paha ehkä olekaan. Ei vain muistella kesää 2013 veneilykesänä meidän perheessä...

Valmista tuli -  liimattu ja hiottu soiro

No jokainen tarinahan alkaa alusta, joten minäkin päätin ensin hieman näpräillä keulan puolella. Keulassa, vesirajan alapuolella oli ruma skraadu, ei todennäköisesti ihan läpi saakka, mutta syvä kuin Mariaanien hauta ja leveä kuin Panaman kanava. Selkeä muisto rantaanajovirheestä tai sumupäisestä navigoinnista.

Levensin naarmua vielä hieman tehden siitä V-pohjaisen ja tasaisen. Pieni pala mahonkia sai vastaavan kuvion (toki vastakappaleena). Kakskomponenttiepoksia ja pala kiinni koloon. Pari päivää vierähti jossain muualla, mutta takaisin tultua talttasin, höyläsin ja hioin ylimääräisen pois ja voila; karseen näköinen, mutta eipähän vuoda. Ja sitäpaitsi se pitää muutenkin maalata...

Snorkkelin paikka?

Seuraavaksi kampesin itseni keulatäkille ihmettelemään kanssaihmisten luovuutta mitä tulee korjausremontointiin. Vieressä olevan kuvan kohdalla on selvästi vesi päässyt tekemään tuhojaan. Kannesta ja kyljestä oli edellisen remontoijan toimesta puraistu palanen. Reikä oli tosiaan kuin vasaralla sahattu. Leikkasin aukon hieman symmetrisemmäksi, sahailin ja höyläilin sopivan mahonkipaikan kylkeen ja koivuvanerista kanteen sopivan paikkapalan. Tuin alapuolelta ja liimasin ja ruuvasin kiinni, thäts it, no biggie.. (ja besserwissereille: tiedetään, väärää mahonkia, tuota kyljessä olevaa kun ei vaan taida saada).

Fiksattu kohta..

En tiedä onko kaikki tällaiset projektit samanlaisia, mutta tuntuu, että kannesta aiemmin korjatut kohdat on kaikki korjattu eri tavaralla.. Levyä ne on kaikki joo, mutta kun voisin vannoa, että yksi kohta on korjattu meidän mummolan ruokakomeron hyllyllä, ja se kuitenkin purettiin kymmenisen vuotta sitten.

Ruokakomerosta jyrsitty paikkapala

Samanlaista intoa "korjata" löytyy myös keulakajuutan katosta. Molemmat kulmat on olleet pehmeitä, niinpä ne on tietenkin pitänyt vasaroida paskaks. Ilmeisesti ajatuksella: "keksitään korjaustapa seuraavan kerran".
Samaan tyyliin ympäri venettä on revitty hytin ulkolistaa, hiottu hytin ulkoseinää yhdestä kohtaa, revitty sisäkatossa ollutta pehmustetta/eristettä joistain kohdin, revitty tuulilasin alta mahonkilevyä osittain, eli jokapuolella venettä on pieniä yksittäisiä projekteja, jotka kaikki on nyt sitten tehtävä kerralla, jottei näyttäisi siltä, että konnunsuo on laskettu vesille.

Ajatus karkasi..siis se kajuutan katto. Paarpuurin puolella oli n.10x10cm paikka aivan kärjessä, tuettuna ainoastaan takakulmastaan (Ho Lee Wuk!), aivan täysin ei paikan ajatus minulle auennut.
Toiselta puolen suunnilleen samankokoinen pala oli vain murskattu pois (ihan hirveessä pöhnässä ei veneen korjailua kannattaisi tehdä, tulee näemmä näitä I AM SPARTA! fiiliksiä, jolloin saattaa tuhota enemmänkuin seuraavana aamuna haluaa korjata).

Ensin ajattelin, että kajuutan katosta pitää ottaa ja vaihtaa reilusti yli puolet, jotta saa yhtenäisen ja tukevan. Koko kattoa en halua vaihtaa, kun tuppaa menemään tuon ajohytin alle aika pitkälle... eikä koko hytin purku tämän projektin osalta ole suunnitelmissa IKINÄ!

No hopsankeikkaa ja koulutuksesta on hyötyä, pakkohan tästä on päästä helpommallakin...

Reunoilta 12cm leveät soirot veke
 kolmen kattokaaren matkalta

Pitkittäiset soirot molemmilta puolin pois kolmen kattokaaren matkalta (jotta saadaa tarpeeksi tukea sinne keulalipalle saakka), sabluunat tulevista reiistä ja käsisirkkeli soimaan. Suorat leikkaukset ja uutta palaa tilalle. Vaikkapa eihän sitä tietenkään käsivaralta kaltevaa pintaa huonolla työskentelyasennolla sahaten saa... Palojen sovitteluun, höyläilyyn ja hiomiseen menikin sitten päivän verran, jonka sponsoroi anoppi - kiitos kun vahdit meidän apinoita!

Uuden palan sovittelua

Seuraavana päivänä tuulisessa kelissä sitten liimat ruotoihin ja palat kiinni ruuveilla (on ohkasen ilkeää katsoa, kun musta liima muodostaa ohuen nauhan ja saa ilmavirtaa alleen kun yrität ottaa sitä lastalla sekoituslevyltä..lisää hiottavaa jee).




 Hyvä tuli ja itseluottamus siirtyi seuraavaan kenttään - mitä sitä ei muka tutainssi osaisi!!!

ALVIINA tulee taloon - eli aamu valkenee

Helmikuu

Vene on siis ostettu tammikuun lopulla 2013. Ostaessani olin tietenkin tutustunut tähän pulskaan kaunottareen siinä määrin kuin se pressukatoksessa kaiken muun suojan alle varastoidun tavaran ("rojun") seassa oli mahdollista. Tiesin, että veneen kyljet ovat kauniit, köli tuntui kovalta, eikä rungossa, laudoissa tai kaarissa näkynyt mitään hälyttävää. Pohja pitäisi skraapata ja maalata. Tiesin myös että täkki on purettu vanerille ja vaatisi uuden pinnan, lisäksi sisäkaton pehmustus olisi revittävä pois ja katto sisäpuolelta hiottava ja lakattava tai maalattava. Myös joitain teknisiä osia tarvittaisiin kuten akut, kaiun anturi yms. Eli ei niin paha etteikö venettä saisi veteen alkukesästä.

Helmikuu

Tuolloin kaupanteon yhteydessä, kolmen alle 8-vuotiaan daamin isänä, tiesin, että vapaa-aikaa ei saa edes kortilla kuin peruskeväthoitoihin. Sovimmekin myyjän kanssa, että hän hoitaa maksua vastaan täkin kuosiin ja veneen vesillelaskuvalmiiksi. Vene oli maksettu myyjän pyynnöstä nopeutetulla aikataululla vaimon syntymäpäiväksi (paljon onnea! : )  ). Huhtikuussa myyjä alkoi hankkimaan materiaaleja remonttia varten. Eli, nou hätä...

Toukokuun alusta alkoikin sitten tuntumaan hieman siltä kuin mitään ei tapahtuisi. Valitettavasti uskoni lähimmäisten hyvää tarkoittavaan ajatukseen ilman pienintäkään fyysistä toimintaa johti siihen, että pumppasin vielä hieman materiaaleihin rahaa ja yritin samalla saada löytymään molemmille sopivaa aikaa veneen laittamiseen.

Kesäkuu

15. kesäkuuta (jälleen yksi peruttu tapaaminen veneellä) päätin pyöräillä katsomaan kuitenkin venettämme. En tiedä siitä pienestä oravasta, joka hukkasi käpynsä, mutta henkilökohtaisesti taisin kohdata verenpainepiikkini raotettuani pressua ja sillä silmäyksellä nähtyäni, ettei veneen ulkoasu ollut muuttunut helmikuisen rakastumisen jälkeen. Toisin kuin vastakkaisen sukupuolen kanssa, tämä ei ollut hyvä juttu... Eli oli aika evakuoida rouva omaan pihaan!

Säheltämiseen meni vielä 11 päivää ennenkuin itse järjestämäni kuljetus (siis myyjähän halusi ensin järjestää, mutta venettä ei saatu liikkeelle...) VIHDOIN TOI ALVIINAN KOTIIN!

Venettä peruutellaan meidän pihaan

Iso kiitos Kotkan Moottoriveneseuran trailerikuskille pitkästä pinnasta ja rauhallisuudesta joka vaiheessa sekä erittäin ammattimaisesta otteesta, kiitos.

Tästä 90 astetta vasemmalle ja heti perään toiset oikealle
 sähkötolpan ja aidan välistä autojen ollessa edessä..

Hyvin tulee, kunhan en näytä merkkejä...

Viimein rouva on päässyt omaan kotiin pukille!

Pitäähän yksi kuva olla helikopteriperspektiivistä...

Joutui painamaan pitkää päivää ennenkuin rouva sai tarpeeksi tukevasti parrua kylkeen... (kumit tuli hommattua vasta seuraavana päivänä...)

Ei muuta kuin peitto päälle ja nukkumaan, kauniita unia!

Hyvää yötä uudelle rouvalle...

ALVIINA eli tämän blogin päähenkilö

"ALVIINA" aka Heta, myös Viikarina tunnettu.

Täysmahonkinen (sekä runko että yläosa ja sisustus ovat mahonkia (jopa patjat :) ), uppoamarunkoinen matkavene.

Heta on Raumalaisen Unto Laineen suunniteleman ristiinlaminoimalla tehdyn veneen "Venla" innoittamana teetetty Reinholmin veneveistämöllä Uudessakaupungissa 1978, eli nuori typykkä vielä.

Vesille lasku 1978 Reinholmin veneveistämöllä

Alkuperäisiin piirustuksiin erona on materiaalina käytetty mahonki sekä laudan verran korotusta laidassa ja hieman enemmän "sprongia" rungossa.

Neitsytmatka, Ugi, Rauma

 

Strategiset mitat
(kuten kaikissa XL kilpailuissa):

 8,3 x 2,75 x 0,8 m

Suuri kiitos Veneen syntyhistoriasta ja näistä kuvista Harri Toivoselle, Hetan toiselle omistajalle, jonka isä on veneen teettänyt!

Moottorina Volvo-penta -MD17C, 35 hp meridiesel, jolla tämän "Rosien" pitäisi saavuttaa melkein 8 solmun matkavauhti (pidelkäähän kukkahatuistanne kiinni!).

Tämä meriläismallia leveämpi malli näkyy parhaiten sisätiloissa, joissa on avaruutta varsinkin sivusuunnassa

Ovelta

Kuljettajan penkiltä kuvattuna

sekä korkea ajohytti, joka antaa mahdollisuuden kävellä suorassa jopa 180 cm tolpan. Veneeseen on rakennettu makuupaikat viidelle; kolme keulaan ja kaksi ajohytin puolelle laskettavan pöydän ja jatkettavan moottorisuojan päällä. Allas, hella, jääkaappi ja hyyskä. Eli kaikki peruskaravaanarin vermeet. Tämä vaan on tuskaisempi parkata Rukalle helmikuussa...

Etukajuutasta perään päin

Perässä on kivasti pehmustettua tilaa
 elbailla ulkotiloissa

Myös perään jää varsin kohtuullinen ulkotila melanooman hankkijoille tai keinutuksesta kärsiville.. Tosin nykyinen sijainti on peruskalliolla eli suht stabiili...