Hidasta blogistini päivittelyä

Wappu meni, paluu arkeen oli tuskainen niinkuin kunnon juhlien jälkeen kuuluukin. Käsien puutuminen lakkasi muutamassa yössä ja selkäkin melkein suoristui alle viikossa. Vain pohkeet ja reidet pakottivat kävelyä Guasimodolta omaksuttuun kyttyräklenkkaukseen. Homma eteni siis kuin junan vessa..

Tilasin Hollannista vanhaan DeWalttiini uutta akkua jo ennen pääsiäistä (tai siltä se ainakin tuntui odotellessa). Viimein vapun jälkeen postista kilahti uuden karhea akku! Tätä olin odotellut kuin lapsi jouluaattoa, koska uudessa porakoneessa on "vain" 10:n istukka kun taas vanhassa olisi 13:nen. Ero muodostui merkittäväksi kun aloitin tapittamaan kajuutan etulevyjä, jotka olen siis viimein saanut valmiiksi (Wuhuu!). Kävi näet ilmi, että tappiterissä pora on 10:n istukkaan, mutta holkkiterä, jolla tapit tehdään meneekin vain 13:een  : ( 

jännä sulamisefekti

Akku siis viimein saapui ja pääsin tekemään tappeja, tai no, tapin... 

Ladattuani akun läppäsin sen kiinni poraan ja ryhdyin puurtamaan. Ensimmäistä tappia poratessani sieraimeni saavutti kitkerä sähkön ja sulavan muovin sekainen katku ja käteni alta nousi harmaa savu! Homma seis ja pora kiireesti pois hallista ja akku irti. Akku ei selvästikään ollut DeWaltin alkuperäisosa, koska lyhyen poraamisen tuloksena akun varsi oli sulanut puhki!

Nettikaupalle kehuja nopeasta reaktiosta reklamaatioon: kolmen päivän sähköpostikirjeenvaihdon jälkeen lupasivat toimittaa pikana uuden akun palaneen tilalle. Tässä nyt odotellaan sitten varmaan jälleen kolme viikkoa pikaista toimitusta. Toivottavasti kyseessä oli tosiaan yksittäistapaus, ettei seuraavakin käryä käsiin..Tulee kalliiksi jos joka tulppa maksaa 60€..

  

Kaikuanturin välikulmanoikaisukappale

On hommia toki paiskottu vaikka välillä (kaikessa) vähän takapakkia tulee. Pari päivitystä sitten kerroin hankkineeni nätin mahonkilankun. Tästä on nyt syntynyt jo ne kajuutan etuseinän palat ja nyt viimeisimpänä koristepalat keulaan sekä tuikitärkeä korotuspala kaiun anturille pohjaan. Veneen pohjahan ei ole kölin jälkeen luotisuorassa pohjaa kohti, joten pohjan ja anturin väliin oli rakennettava kiilamainen pala, jolla anturin saa suunnattua suoraan alaspäin. Päivän näpertelyn tuloksena oli palasta lankkua sahailtu, höyläilty, porailtu, talttailtu ja tietysti hiottu sopivan muotoinen kappale.

Ammattimainen kyllästysallas

Näiden osien kyllästämiseen keksin mielestäni nerokkaan altaan; omistajalta lupaa kysymättä lainasin (tuskin on tarvetta palauttaa enää) Sarvis-pulkan, tietysti ainoa, joka on pohjasta ehjä. Laitoin varoiksi jätesäkin pohjalle ja kaadoin pulkan täyteen Owatrolia, johon oli kappaleet hyvä jättää lillumaan kun olin itse palkallisessa työssä.

Alviinan alushame on valmis

Tällä välin olikin jo pari viikkoa ja ylikin vierähtänyt veneen pohjan kyllästämisestä. Pohja tuntui kuivalta, joten pieni pintahionta ja pohjan pohjamaalaus (?) Primerilla. 3:een kertaan tottakai! Ensimmäisen kerran ohensin Primeriin n. 40% Tinneriä (ah tinneriä). Toiseen kerrokseen hieman paksumpi seos. Kolmas kerta pitikin taas välihioa, koska maalausten väli venähti viikolla. Viimeinen kerros menikin jo täysin ohentamattomana. Nyt vain saumoihin prooffia jottei jalat kastu kun laskee Alviinan vesille ja odotellaan, että muu vene valmistuu.

Vasta kun vesillelaskupäivä on selvillä vedellään myrkkymaali pohjaan. Tämä siksi, että pehmeä antifouling maali ei pysy kuivilla veneen pohjassa kuin maksimissaan kaksi viikkoa. Toinen syy on, että taloudessa on pientä erimielisyyttä lasten kanssa siitä tuleeko pohjasta vihreä (minun valinta) vai sininen (Saanan valinta).

Tässä välissä Rillattin ja jännitettiin miten Suomen jääkikkurajoukkue pärjää finaalissa asti...

Jahti on alkanut. SUOMI! Grilli ja muurikka punaisena

Kesän viimeinen päivä taisi olla 26.5. Tämän jälkeen kelit viileni ja kosteusprosentti kasvoi yli kastepisteen, salamointiakin on koettu.

Kyljet himmeeks

 On siis hyvää aikaa tehdä kaikkea paitsi maalata tai lakata. Hyvä aika hioa kylkien lakatut alueet. Alunperin varasin tehtävään päivän ja jo kolmantena päivänä kyljet saavuttivat samettisen mattapinnan. Niiden osalta vain odotellaan kauniimpia päiviä (täytyypä kaydä taas ostoksilla, tuskin litra lakkaa riittää).

Alviina in GoPro super wide

Tavoitteena on saada yhdellä lakkakerroksella silmää tyydyttävä lopputulos (kyljessähän on jo 6-8 kerrosta ennestään). Mutta jos lueskelee tätä blokia taaksepäin niin tuskin menee kerralla tämäkään.








Nyt kun täkin alapuolinen osa vain odottaa, on aika käydä hytin seinien kimppuun.

Mikäli edellinen omistaja ei olisi aloittanut kaikenlaista vähän sieltä täältä, ei tätäkään olisi ollut välttämätöntä tehdä tälle kesälle. Mutta kun on mennyt kaapimaan noin puolen metrin matkalta lakat pois hytin kyljestä ennenkuin taas on siirtynyt johonkin toiseen kohtaan tekemään tutkimuksiaan, olen pakotettu kuorimaan ja kyllästämään ja lakkaamaan koko hytin jottei tulisi törkeän näköinen paikkalakattupuliveivaripaatti.

Palan listaa olinkin jo aiemmin väkertänyt ja nyt onkin aika raapata kyljet puhtaaksi lakasta. Tässä hommassa kuumailmapuhallin on aivan ehdoton kapistus! Muistan tuskaisen elävästi edellisen veneen ajoita kuinka turhauttavaa on yrittää skrapata lakkaa pois ja yrittää saada tasaista, puhdasta puupintaa esiin. Jälki oli säälittävää ja myötähäpeää aiheuttavan näköistä: syviä jurmuja kun raappa luiskahtaa vinossa poikki syin ja länttejä  lakasta, joka ei lähde vaikka puu ympäriltä olisi jo kaavittu seitin ohueksi.

Käy kuin tanhu työväentalolla

Mutta kuumailmapuhaltimen kanssa tästä on tullut (tuskainen)muisto vain! Kuumentamalla lakka irtoaa nätisti eikä raappaa tarvitse edes painaa amalgaamit yhteen kirskuen vaan lähinnä kaapia kuin lastalla. Eikä paljastuvaan puuhun synny jurmuja vaan tasainen pinta, joka tulee olemaan helppo hioa. Tätä vauhtia lakat on pois viimeistään viikonloppuna ja normaalista kaavasta kevennetyllä hiontakaaviolla (vrt. aiemmat hiontatyöt) kyllästäminen tulee vastaan nopeammin kuin uusi akku Hollannista.

Wappuna Läträttiin oikein olan takaa! Kyllästys..

Wappuaatto on Suomalais-ugrilaisen perinteen mukaisesti Työväen läträysjuhla, johon bättre folk on saanut osallistua Ullanlinnanmäellä seuraavana päivänä brunssaamalla Krug Clos du Mesnil muovipikarissa, suklaassa upotettu mansikka marimekkokuosisella kertakäyttölautasella lakin tupsu tuulettuen edellisen illan depaatista: saako oransseja Nantucket Red housuja käyttää jos ei ole purjehtinut Atlantin halki. (Kyllä saa, ilman housuja aiheutat jopa enemmän epätoivottavaa huomiota)

Myös meillä Wappu sujui kosteissa merkeissä. Juhlat alkoivat aaton aamulla jo ennen yhdeksää sillä, että allekirjoittanut oli telonut vasemman käden nivelen ja rystysen verille sekä saanut pihlajan oksasta n. sentin tikun pystyyn koko matkaltaan sisälle kämmeneen ja näistä syntyneillä verivalumilla sotkenut veneen täkkiä, kylkeä sekä pressuja. Ei siis unelma startti..

Pienistä ei olla, olihan melkoiset bakkanaalit luvassa, läträttävääkin oli hankittu useilla satasilla kymmeniä litroja. Ja vain minun ja Alviinan käyttöön!

Eli aattoaamuna ryhdyin kostuttamaan Alviinaa vesirajan alapuolelta. Kyllästysainetta ja tarmoa oli varattu reilusti. Alunperin suunnittelin tekeväni kyllästyksen sekoittamalla itse kyllästeen pellavaöljystä, pineenitärpätistä ja sinkkinaftenaatista. Aikaa kuitenkin vierähti vahingossa hieman liikaa, eikä tuo pellavaöljy sekoitus olisi välttämättä kerennyt kuivumaan kesäksi. Lisäksi sitä saa olla läträämässä pitempään kuin valmista tuotetta, jossa imeytyminen on nopeampaa. Päädyin siis Owatrol D1:een. Kallimpaa kyllä, mutta en aio tehdä tätä enää toiste ja vain paras (kallein) on kyllin hyvää Alviinalleni.

Alviinan märkä köli

Alkuun tuntui kuin jokainen pensselin veto olisi kadonnut kuin pelkällä vedellä kuumaan asfalttiin sivelty akvarelli. Onneksi aloitin pelkän kölin kyllästämisellä. Köli on mäntyä ja muutaman kesän kuivillaolo on tehnyt siitä melkoisen lörppähuulen. Aatto meni iltapäivän puolelle ennenkuin kölipuu alkoi pysymään märkäpintaisena ja uskalsin kyljen kimppuun.



osa kerrallaan, aina palaten alkuun

Näin työmääräisesti ajatellen onneksi on mahonkivene! Mahonki on todella tiheäsyinen puu verrattuna mäntyyn. Onneksi koska kyllästeetkään ei olisi riittäneet. Kylkien kanssa ei ollut nimeksikään niin kiire kuin kölipuun kanssa. Mahonkiin imeytyminen oli heti alkuun rauhallisempaa, ja uskalsinkin pensselöidä isompia alueita aina palaten kölille vanhemmille alueille niin, että kaikki kyllästetty alue pysyi kokoajan märkänä.





Läträttävää riittää

Wappu aaton agendaksi muodostuikin köli ja toinen kylki. Koko veneen teko kerralla olisi ollut yksin mahdoton homma. Eipä silti kyllä sitä hommaa riitti näinkin pitkälle yölle!







Viimeinen valo kylillä..
 

Puolenyön aikaan homma alkoi jo näyttää hyvälle. kyljet pysyivät märkänä ja pystyi jo pitämään taukojakin..
Illan mittaan myös Eversti osallistui kyllästyspuuhiin lähinnä kannustamaan ja sielun- ja kehonhoidon muodossa.


Everstin kanssa ihailemassa kädenjälkeä
 

Yöllä imeytyminen vaikutti pysähtyneen, niinpä lompsin punkkaan.







Wappu päivän aamusella kädet puuduksissa ja jalkojen särkyjä itkien jatkettiin Alviinan kanssa läträystä. Ensin edellisen yön työn tarkistus ja vielä uudelleen kostutus. Eipä imenyt..

Sitten koskemattoman kyljen kimppuun. Nyt homma sujuikin jo vanhalla rutiinilla, eikä työpintaakaan ollut kuin pelkät kyljen laudat. Wappupäivä menikin rattoisasti veneen alla kyykkiessä kerros toisensa perään sivellen.

Perjantai aamupäivällä vielä kävin koko veneen läpi kertaalleen eikä sen jälkeen enää kuivia kohtia syntynyt.
Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että köli imi 1/3 ja kyljet 1/3 per puoli. Kuitenkaan kaikkiaan kokopohjaan meni vain 30 litraa Owaa.



"sunburst"

Siinä veneen vieressä työnjälkeä katsellessa kävi mielessä, että näinköhän Fenderin kitaroissa lanseerattu sunburst väritys on saanut vahingossa alkunsa kun lankut on kyllästetty ja katsottu, että wooh, that's cool man!






Nyt sitten vain odotellaan, että pinta kuivuu (käsiin palaa tunto ja kivut jaloissa katoaa ) viikon pari ja sitten ruvetaan peittämään sitä primerilla ja myrkkymaalilla..

 

Voihan sen Wapun näinkin viettää...