TILINPÄÄTÖS 2014, KATSAUS MENNEESEEN

Nyt kun Joulu jälleen lähestyy ja vuosi vaihtuu on aika retrospektiolle. Puolitoista vuotta on nyt tullut tusattua harrastuksen parissa ja kun lukee näitä vanhoja tekstejä läpi, vaikuttaisi tämä lähinnä kolonoskopialta...niin paljon on tullut mentyä takapuoli edeltä puuhun.  Toisaalta eihän meikämandoliino opi mitään kuin virheiden kautta. Ja otsaankin kasvaa paksumpi luu kun hakkaa ohimoa mahonkiin jossain vaiheessa jokaista työvaihetta.

Loppuvuoden askareista vielä

Edellisestä tekstistä on totuttuun tapaan taas kulunut riittävän kauan, että jotain on kerennyt tapahtuakin!

Sain viimein kaikki sivulasien ulkolistat vaihdettua ja sen yhden rikkoutuneen lasin tilalle laitettua uutta palaa ja listoitettuakin.

Ajolaseiksi valikoitui 4 mm paksu laminoitu lasi. Muoviyhdisteet raakkasin lasinvalintaprosessin alkuvaiheissa, joten vaihtoehdoiksi jäi tavallinen, karkaistu tai laminoitu lasi. 

Koska lasit eivät ole painelistalla vaan lepäävät karmia vasten ja ulkopuolella vain koristelista tuli lasin paksuudesta yksi merkittävä valintaan vaikuttava kriteeri. Lasi ei voinut olla 5 mm paksumpaa, jotta se ei tulisi karmista ulos. Tämä karsi tavallisen lasin pois. Lasi olisi aivan liian ohutta ollakseen mielestäni riittävän turvallinen. Karkaistu tippui pois hintansa ja saatavuudessa kokemani vaikeuden takia. 

Joten laminoitu 4 mm siis tuli. Onhan se ohut, mutta oma käyttötavoitteeni (siis jos tuo IKINÄ vain veteen pääsee) on lähinnä kivan kelin day cruiser. Eikä laminoituna ainakaan hajoa vaarallisiksi sirpaleiksi, jos syystä tai toisesta hajoaa.

Nyt kun vielä löytäisi jostain oikeaa listaa.. 30 sentin pätkä muovilistaa ei taida riittää..Pitänee valmistajalta tilausnumeron perusteella kysyä missäpäin maata on viimeksi tilattu ja soitella perään ja toivoa, että vielä varastosta löytyy. Tai sitten tehdään massalla ja opitaan TAAS jotain uutta (surullinen hymiö).

kaiteet mallia "brass gloss"

Ohenteista; lakkailtua tuli hytin oikean laidan verran (tinneri you know..) ja keulatäkin metallikaiteet kiinnitin ja hinkkasin kiiltäviksi. Pilssien läpivienniksi löysin hianot messinkiset. Kaikuluotaimen anturin reikä on porattu oikeaan kokoon ja myrkkymaalattu, valmiina kevään asennusta varten. Nimikyltti tuli kokeeksi jo toiselle puolelle venettä.

On se..

Kaikenkaikkiaan kaikenlaista kivaa kerkesin kunnes kylmät kolkutteli. Lokakuun loppupuolella tuli pikkasen lunta ja tästä säikähtäneenä tuli kiire syöttää koneen jäähdytysjärjestelmä täyteen glukoolia (propyleeniglygoolipohjainen säilytysneste) ja muutenkin varautua arktisiin olosuhteisiin: akut pois, työkalut pois ja katedraalin siivous.

Ensi kerralla muuten availen pressuhallin seiniä ENNEN kuin käytän konetta niin kauan, että 12 litraa tavaraa kiertää koneen läpi..

 Mokomasta hallista löytyi lähes peräkärryllinen kaatopaikkakamaa, kukahan sen sinne oli kuskannut, ihme homma..

jälkeen

ennen...

 Palatakseni alun otsikkoon...

Summien summa, Loppujen lopuksi, Kaiken kaikkiaan eli SUMMA SUMMARUM

Alviina kulkee kohti valoa

Vaikka Alviinan kupeet ovat kuivana pysyneet ei aika hukkaan ole mennyt. Pieneksi luulemani projekti on venynyt puolitoistavuotiseksi elämäntavaksi. Tänä aikana olen oppinut yhtä jos toista sekä puuveneistä, työvälineistä että työmenetelmistä. Ja kuten usein olen muistanut itselleni nauraa; kantapään kautta. Harva asia on kerralla onnistunut.

Kuluneet pari kautta projektin parissa on ollut kuin ajo Linnanmäen vanhalla vuoristoradalla ilman jarrumiestä.
Aluksi oli tunne, että eihän tässä mitään, helppo keikka. Mutta kun vaunu on kivunnut lakikorkeuteen ja koko härdelli huojuu ja nitisee ja natisee alkaa pikkuhiljaa pöksyissä tuntua pupun korvien kutittelua.
Keulan hitaasti laskiessa osoittamaan kohti maata jo tietää ettei kierroksesta voi selvitä. Ja vaunun syöksyessä kohti pohjalla odottavaa jyrkkää mutkaa on jo tehnyt sovinnon entisen kanssa,

I see the light

Kunnes taas mutkan takana tajuaa, ettei se ehkä niin paha ollutkaan. Ja sama toistuu: ylämäki, huippu, jyrkkä ja mutka. Niin monta kertaa, että siihen jää koukkuun.

Kierros toisensa jälkeen sitä hakee samaa adrenaliinia ja tunnetta joka tulee kun huipulla rata katoaa vaunun alta ja hetken on painoton...
kunnes rahat loppuu.

No ei sentään. Ei tämä niin jännittävää ole. Yhtäläisyys äskeiseen tekstiin taitaa olla vain lopussa: kun rahat loppuu. Joku joskus kysyi paljon olen pannut rahaa kiinni tähän mennessä. Vastaus on helppo: kaiken mikä on irronnut. Lapsiparat, jostain se on karsittava.(pons asinorum).

Juhla-aikaa

Tätä kirjoittaessa on enää neljä yötä jouluun. Lapset jännittävät mitä joulupukki tuo (niin jännittää iskäkin..), ikkunoista vahditaan mahdollisia tonttuhavaintoja.

Ainoat havainnot vieraista hahmoista pihalla ovat joidenkin saaren kissojen kulku käymälänään pitämään venehalliini! Odotan nenä pitkällä, että kevät saapuu ja maa lämpenee. Etikka tai appelsiininkuoret eivät näihin kompostissa keitettyihin kehäraakkeihin tehoa ja kun pois ajat niin hetken päästä tulevat takaisin, joten voin vain toivoa, että omistajat siirtyisivät tälle vuosituhannelle ja omaksuisivat käsitteen kaupunkialue ja mitä se näiltä "lemmikkien" omistajilta velvoittaa.

Joku väitti kuitenkin nähneensä tontun. Oli todennäköisesti kiltteystasoja tarkistamassa näin ennen joulua. Meillä kuitenkin on jo muutama vuosi eräästä varmasta havainnosta. Pääosin tonttuilu on hoideltu ihan omin voimin.

Maaliskuussa varmasti jo taas aloitellaan uutta kautta. Työlistalle jäi vielä "pari pikkujuttua", mutta minulla on vahva tunne (yhtä vahva kuin viime keväänä), että Alviina pääsee ensi kesäksi vesille! Ja kesä on varmasti yhtä hieno ja lämmin kuin edellinen.

Ja mitä sitten vaikka ei vesille laskettaisikaan? Tärkeintä on matka, ja tämä on tosiaan ollut hyvä reissu!

HYVÄÄ JOULUA!

toivoo: ALVIINA, Sami, Eversti ja koko Tuulensuun pipariporukka

Alviinan pikkujoulut