16.3. HERMOT PETTI, PAKKO MENNÄ HIOMAAN!

Se on kait kevään merkit ilmassa kun elimistö alkaa huutamaan hiomapölyä keuhkoihin, tinnerin ja lakan tuoksua on haistavinaan autoa tankatessa ja työpäivät kuluu selatessa netistä veneen varusteita ja opiskellessa venesähkötöiden alkeita.

Viikonloppuna kävin venehallissa täyttämässä fillarin renkaita kompuralla (unohtui sinne talveksi) ja johan siellä Alviina innostui kuin koiranpentu saippuakuplasta; joko aloitetaan jokoaloitetaan jokojokojoko  joooooko! 

Oli se sen verran hellyyttävää, että pakkohan se oli aloittaa heti maanantaina. Ihan kevyesti vain, hytin sisäkaton putsaamisella ja hionnalla.

Sisäkatossa oli aiemmin kate, vähän kuin auton sisäkatto. Eli vaahtomuovieristeinen kernikate (alunperin varmaan valkoinen...), joka oli liimattu todella pieteetillä kiinni. Olen sitä repinyt tässä parin vuoden aikana irti aina kun on turhauttanut ja nyt oli aika siivota loputkin pois. Vanha sisäkatto oli jo tullut tiensä päähän, kellastunut, repsottava ja niin ... 70-lukunen. Eikä kostea ympäristö ole ehkä paras paikka tällaiselle tiiviille rakenteelle, vaneri katteen alla oli paikoin tummunut ja pilkullinen eli kosteus on päässyt väliin, muttei pois. Onneksi vaneri on lakattu, joten kyseessä oli vain pintaongelma, eikä sentään pehmeää tai älytöntä hometta tuon enempää löytynyt.

Katon putsaus oli helppoa kuin lapsen kasvatus. Ensin kynsit vaahtomuovin irti (lähtee suunilleen räkäpallon kokoisina paloina), sitten raapalla, siklillä ja jopa taltalla nyhtämään sitä liimaa irti. Pahimmat kohdat lämpöpuhaltimella. Lämpöpuhallinta en halunut juuri käyttää kun kattovanerin ulkopuolella on lasikuidutus, jonka en halua korkkaavan irti. Kun kaikki väliköt oli skrapattu, päästin tasohiomakoneen valloilleen.

-mikähän piuha tuokin on?...

Kun katto oli hiottu käänsin (taas) katseeni johtohässäköihin. Katosta roikkuu kymmenkunta piuhaa ilman mitään järkeä. Löytyy mitä mielenkiintoisempaa ratkaisua: johtoja, jotka alkavat esimerkiksi tuosta kuvan pitkästä sokeripalasta (josta ei lähde mitään eteenpäin), vaihtuvat teippiliitoksella parijohtoon jatkuakseen noin metrin päästä jälleen yhtenä piuhana (erivärisenä tosin), menee lasisulakerasian (ilman sulaketta) kautta ns. sulaketauluun?. Sulakkeen toisella puolella tosin ei ole johtoa...

Sähkö"keskus" 

Näitä sitten yksi kerrallaan seuraillaan, että johtaako joku johto johonkin vai onko ne ripusteltu ihan vain minun kiusaksi veneen historian kolmenkymmenen vuoden aikana. Niin sanottu "sähkökeskus" se vasta vinkeä onkin. Ensinnäkin helppoa saavutettavuutta tuskin on käsitteenä edes keksitty kun tuo härdelli on kasattu.

Cyperdyne Systems Inc.

 Ja ilmeisesti vuosien varrella se on alkanut kasvattamaan solukkoaan itsenäisesti (luulen nähneeni Cyberdyne Systemsin logon tuolla).

Eihän tänne mahdu edes kädet...

Olen jo alkuvuosista saakka päättänyt tehdä sähköt uusiksi ITSE. Ainut ongelma tässä on se, että tietotaso on tekniikan merkantin (TUTAins.) eli tasavirrasta tiedän sen, että tarvitaan kierto miinuksen ja plussan välille. Apparaatit survotaan sitten siihen väliin miten parhaiten sopii. Olenkin pitkin talvea huvittanut työtovereita lueskelemalla venesähkötöistä ja ampeereista, volteista ja wateista, liitoksista, johdoista sulakkeista, kytkimistä, katkaisijoista, releistä ja ties mistä. AC/DC:stäkin kuuntelen enää vain biisien loput...

Mutta se sähköistä tässä kohtaa. Kirjoitan niistä sitten taas erillisen avautumisen kun homma etenee.

Löytyy läpikuluneita taitoksia

ja ratkennutta ommelta

Veneen kuomu on nähnyt juhlahetkensä jo vuosia sitten. Haaveisssa onkin kokonaan uusi kuomu, mutta tälle kaudelle on kustannussäästösyistä mentävä vielä tällä vanhalla. Muutama reikä, irronneita ompeleita ja parit pahat läpikulumat on. Onneksi paikalliselta kuomuompelimolta T:mi Venekuomu Ma-Re:ltä löytyy apu. Kuomu fiksattu vuorokaudessa! Ja hävyttömän halvalla! Nyt vain saaviin mäntysuopaliuokseen, että saadaan siisti kolttu Alviinalle kesäksi.

Ylempänä vanhat ja alla uudet..

Käväisin myös pitkästä aikaa Seppälän Venetarvikkeella mahonkiostoksilla... Törmäyslistaa on nyt tilattu ja tarttuipa lautaakin sen verta mukaan, että sain tehtyä uudet etukappaleet kattoluukkujen eteen.

Kaksi mieltä järkyttänyttä takapakkiakin on jo tullut!

Ei luulisi olevan niin harvinaista...

Etulaseihin en löydä oikeaa listaa. Sivuikkunoissa käyttämääni listaa on maailma täynnä, mutta kun etulaseihin tarvitsisin kokoa isompaa niin sitäpä ei olekaan Telluksella! Olen kiertänyt parin kaupungin kaikki kuviteltavissa olevat liikkeet (venetarvike, lasiliike, muovitavaraliike jne:t) läpi, soitellut muihin kaupunkeihin ja ottanut jopa yhteyttä valmistajaan, joka ilmoitti, ettei ole ajanut ko. tavaraa vuosiin, eikä löydy tilausrekisteriä, josta voisi löytyä vähittäisliikkeet, joilla voisi vielä sitä olla...

Taidan siis tehdä sen liimamassalla (himppasen jänskättää mitä siitäkin tulee, ärräpäitä ainakin).

Leikkaa, limaa, askartele kartonkimalli

Toinen lääkitystä vaativa stressin aiheuttaja on tuo tuulilasin
alapuoleinen pinta (käytän tästedes nerokasta nimitystä kojelauta). Askartelin pikkupakkasissa kartongista sapluunan kojelaudasta ajatuksena leikata siihen 4 millisestä sapelimahonkivanerista uuden pinnan. No eihän sitä tietysti just nyt olekaan saatavissa! Ei ainakaan niin, että saisin puun syyt veneen suuntaisesti.

Suunnitelman kanssa takaisin sovituskoppiin. Muutaman päivän mietin muita vaihtoehtoja vain palatakseni takaisin mahonkivanerin pariin. Sain sisäisen rauhan takaisin kun hyväksyin, että puun syyt voivat mennä tässä kohtaa myös poikittain, koska täkkihän jatkuu ulkopuolella valkoisena (tyypillistä kompromissien itselle perustelua...).

Ensimmäinen sovitus

Erinomaisen sapluunan avulla olikin sitten helppo työstää levystä "fitti" kappale! Samalla tuli tehtyä pari muutakin pintaa uusiksi.

Uutta pintaa tasolle

Maston pultit piiloon

Sivupöytä sai uuden päällisen ja sisäkattoon peitelevy maston kohdalle, saadaan pultit piiloon..
Näihin vain kyllästettä pintaan ja pirusti lakkaa ja tulee nätti kuin sika pienenä.

Seuraavaksi suunnitelmassa on kipparin näkymien uusiminen eli mittaritaulun pimppaaminen. Tässä vielä tiiseriksi kuva siitä millainen se oli 9.4.2015. Palaillaan...........