Kliimaksi, eli näytös jossa protagonistin kohtalo selviää. Onko kasvukertomuksemme myyttinen saaga vai eeppinen tragedia

Back in the days..

Tasan kaksi kalenterivuotta sitten 27.6.2013 pihaamme peruutti traileri, jonka päällä oli mahongista tehty vene, ehkä pientä viimeistelyä vaille vesillelaskuvalmis kaunotar. Noh, kauneus on katsojan/maksajan silmissä...

Mama's got a brand new bag!

Ja taisi tuo viimeistelykin vähän venähtää kun seuraavan kerran traileri tuli pihaan hakemaan venettä vasta TASAN kaksi vuotta myöhemmin 27.6.2015 ! (Päivämäärä oli puhdas sattuma, jonka huomasin vasta kirjoittaessani tätä ja kaivellessani kuvia tekstin tueksi.)



Kolme kautta siinä sitten siis meni, että pääsimme kokeilemaan edes onko Alviinasta veneeksi vai onko pihallamme hieman toisenlainen leikkimökki.

Pari viimeistä päivää ennen vesillelaskua oli hektisiä; halli piti purkaa pois veneen ympäriltä (kiitos veljelle avusta, ilman apua homma olisi vienyt kolminkertaisen ajan), veneessä oli paljon pientä loppusiloittelua ja säätöä. Lisäksi laskua varten lainattu aggregaatti ja uppopumppu piti testata ja niiiiiin edelleen.....

Hoppuilusta kertonee se, että viisi minuuttia ennenkuin traktori kurvasi pihaan kerkesin vasta ensimmäisen kerran kokeilemaan lähteekö Alviinan kone edes käyntiin. Ja kun työnsi avaimen virtalukkoon ja käänsi... ja yritti uudelleen... ainut ääni oli korviin tuntuva sydämen sykkeen kiihtyminen... kunnes tajusin, että päävirtakytkin on OFF asennossa...

Tuon pikku katkaisijan kääntäminen sai Alviinan sydämen läpättämään iloista puksutusta ja raikkaan harmaanmustan savupilven peittämään pihamme. Kaikki toimii!



Kotkan Moottoriveneseuran kyyti saapui ajallaan ja pakko antaa respektit kuskille! Siinä määrin ahtaista paikoista tuo rattimies yhdistelmän sai liuteltua, että muu maailma olisi varmasti nostanut kätensä pystyyn ja sanonut: pidä tunkkis!



Varsinainen veteen lasku toi suurimman yllätyksen: Alviinan sisäpuolella vesi EI noussutkaan samaan tahtiin ympäröivän meren pinnan kanssa. Vettä ei tullutkaan sisään juuri nimeksikään. Tottakai alapää kastui, mutta odotin Alviinan innostuvan enemmän mereen pääsystä... Ilmeisesti muutaman päivän turvottaminen pihassa oli tiivistänyt pahimmat raot umpeen.

eipä uponnutkaan!

 Nyt Alviina on ollut pari viikkoa vedessä ja kyllä se edelleen vuotaa, mutta pilssipumput käyvät vain harvakseltaan.

Koska pilssit kuitenkin välillä käyvät ja ajoa on toistaiseksi ollut vähän, akut saattavat joutua koetukselle. Tähän haen ekoapua aurinkokennoista. 50 watin kennoilla pitäisi saada riittävästi ylläpitovirtaa akuille (aurinkoista loppukesää toivoen).

Voin vihdoin South Parkia lainaten sanoa: I drive a hybrid!

Let there be SUN!

Päheen moternia technologyä tälle leidille

Vaikka Alviina on VIHDOIN meressä, ei projekti vielä loppukohtauksessaan ole. Jo nyt on listalle tullut sisätilojen täydellisen hiomisen, kyllästyksen ja lakkauksen lisäksi pieniä sähkötöitä (lunttaa Lieke tekstistä) sekä moottorin jäähdytyksen läpikäynti (taitaa stefa tihkuttaa). Niin ja jotain lopullista täytyy tehdä noille pikku vuodoille. Mutta..

Nyt loppukesä nautiskellaan!

Ohessa Tuulensuu Productionin kuvaama ja editoima leffakooste viime päivistä,

https://youtu.be/DNt2rTVY90w



Näkyillään joskus...ehkä...Ja Instagramiin tupsahtelee jostain välillä kuvia  #Alviina...