TILINPÄÄTÖS 2014, KATSAUS MENNEESEEN

Nyt kun Joulu jälleen lähestyy ja vuosi vaihtuu on aika retrospektiolle. Puolitoista vuotta on nyt tullut tusattua harrastuksen parissa ja kun lukee näitä vanhoja tekstejä läpi, vaikuttaisi tämä lähinnä kolonoskopialta...niin paljon on tullut mentyä takapuoli edeltä puuhun.  Toisaalta eihän meikämandoliino opi mitään kuin virheiden kautta. Ja otsaankin kasvaa paksumpi luu kun hakkaa ohimoa mahonkiin jossain vaiheessa jokaista työvaihetta.

Loppuvuoden askareista vielä

Edellisestä tekstistä on totuttuun tapaan taas kulunut riittävän kauan, että jotain on kerennyt tapahtuakin!

Sain viimein kaikki sivulasien ulkolistat vaihdettua ja sen yhden rikkoutuneen lasin tilalle laitettua uutta palaa ja listoitettuakin.

Ajolaseiksi valikoitui 4 mm paksu laminoitu lasi. Muoviyhdisteet raakkasin lasinvalintaprosessin alkuvaiheissa, joten vaihtoehdoiksi jäi tavallinen, karkaistu tai laminoitu lasi. 

Koska lasit eivät ole painelistalla vaan lepäävät karmia vasten ja ulkopuolella vain koristelista tuli lasin paksuudesta yksi merkittävä valintaan vaikuttava kriteeri. Lasi ei voinut olla 5 mm paksumpaa, jotta se ei tulisi karmista ulos. Tämä karsi tavallisen lasin pois. Lasi olisi aivan liian ohutta ollakseen mielestäni riittävän turvallinen. Karkaistu tippui pois hintansa ja saatavuudessa kokemani vaikeuden takia. 

Joten laminoitu 4 mm siis tuli. Onhan se ohut, mutta oma käyttötavoitteeni (siis jos tuo IKINÄ vain veteen pääsee) on lähinnä kivan kelin day cruiser. Eikä laminoituna ainakaan hajoa vaarallisiksi sirpaleiksi, jos syystä tai toisesta hajoaa.

Nyt kun vielä löytäisi jostain oikeaa listaa.. 30 sentin pätkä muovilistaa ei taida riittää..Pitänee valmistajalta tilausnumeron perusteella kysyä missäpäin maata on viimeksi tilattu ja soitella perään ja toivoa, että vielä varastosta löytyy. Tai sitten tehdään massalla ja opitaan TAAS jotain uutta (surullinen hymiö).

kaiteet mallia "brass gloss"

Ohenteista; lakkailtua tuli hytin oikean laidan verran (tinneri you know..) ja keulatäkin metallikaiteet kiinnitin ja hinkkasin kiiltäviksi. Pilssien läpivienniksi löysin hianot messinkiset. Kaikuluotaimen anturin reikä on porattu oikeaan kokoon ja myrkkymaalattu, valmiina kevään asennusta varten. Nimikyltti tuli kokeeksi jo toiselle puolelle venettä.

On se..

Kaikenkaikkiaan kaikenlaista kivaa kerkesin kunnes kylmät kolkutteli. Lokakuun loppupuolella tuli pikkasen lunta ja tästä säikähtäneenä tuli kiire syöttää koneen jäähdytysjärjestelmä täyteen glukoolia (propyleeniglygoolipohjainen säilytysneste) ja muutenkin varautua arktisiin olosuhteisiin: akut pois, työkalut pois ja katedraalin siivous.

Ensi kerralla muuten availen pressuhallin seiniä ENNEN kuin käytän konetta niin kauan, että 12 litraa tavaraa kiertää koneen läpi..

 Mokomasta hallista löytyi lähes peräkärryllinen kaatopaikkakamaa, kukahan sen sinne oli kuskannut, ihme homma..

jälkeen

ennen...

 Palatakseni alun otsikkoon...

Summien summa, Loppujen lopuksi, Kaiken kaikkiaan eli SUMMA SUMMARUM

Alviina kulkee kohti valoa

Vaikka Alviinan kupeet ovat kuivana pysyneet ei aika hukkaan ole mennyt. Pieneksi luulemani projekti on venynyt puolitoistavuotiseksi elämäntavaksi. Tänä aikana olen oppinut yhtä jos toista sekä puuveneistä, työvälineistä että työmenetelmistä. Ja kuten usein olen muistanut itselleni nauraa; kantapään kautta. Harva asia on kerralla onnistunut.

Kuluneet pari kautta projektin parissa on ollut kuin ajo Linnanmäen vanhalla vuoristoradalla ilman jarrumiestä.
Aluksi oli tunne, että eihän tässä mitään, helppo keikka. Mutta kun vaunu on kivunnut lakikorkeuteen ja koko härdelli huojuu ja nitisee ja natisee alkaa pikkuhiljaa pöksyissä tuntua pupun korvien kutittelua.
Keulan hitaasti laskiessa osoittamaan kohti maata jo tietää ettei kierroksesta voi selvitä. Ja vaunun syöksyessä kohti pohjalla odottavaa jyrkkää mutkaa on jo tehnyt sovinnon entisen kanssa,

I see the light

Kunnes taas mutkan takana tajuaa, ettei se ehkä niin paha ollutkaan. Ja sama toistuu: ylämäki, huippu, jyrkkä ja mutka. Niin monta kertaa, että siihen jää koukkuun.

Kierros toisensa jälkeen sitä hakee samaa adrenaliinia ja tunnetta joka tulee kun huipulla rata katoaa vaunun alta ja hetken on painoton...
kunnes rahat loppuu.

No ei sentään. Ei tämä niin jännittävää ole. Yhtäläisyys äskeiseen tekstiin taitaa olla vain lopussa: kun rahat loppuu. Joku joskus kysyi paljon olen pannut rahaa kiinni tähän mennessä. Vastaus on helppo: kaiken mikä on irronnut. Lapsiparat, jostain se on karsittava.(pons asinorum).

Juhla-aikaa

Tätä kirjoittaessa on enää neljä yötä jouluun. Lapset jännittävät mitä joulupukki tuo (niin jännittää iskäkin..), ikkunoista vahditaan mahdollisia tonttuhavaintoja.

Ainoat havainnot vieraista hahmoista pihalla ovat joidenkin saaren kissojen kulku käymälänään pitämään venehalliini! Odotan nenä pitkällä, että kevät saapuu ja maa lämpenee. Etikka tai appelsiininkuoret eivät näihin kompostissa keitettyihin kehäraakkeihin tehoa ja kun pois ajat niin hetken päästä tulevat takaisin, joten voin vain toivoa, että omistajat siirtyisivät tälle vuosituhannelle ja omaksuisivat käsitteen kaupunkialue ja mitä se näiltä "lemmikkien" omistajilta velvoittaa.

Joku väitti kuitenkin nähneensä tontun. Oli todennäköisesti kiltteystasoja tarkistamassa näin ennen joulua. Meillä kuitenkin on jo muutama vuosi eräästä varmasta havainnosta. Pääosin tonttuilu on hoideltu ihan omin voimin.

Maaliskuussa varmasti jo taas aloitellaan uutta kautta. Työlistalle jäi vielä "pari pikkujuttua", mutta minulla on vahva tunne (yhtä vahva kuin viime keväänä), että Alviina pääsee ensi kesäksi vesille! Ja kesä on varmasti yhtä hieno ja lämmin kuin edellinen.

Ja mitä sitten vaikka ei vesille laskettaisikaan? Tärkeintä on matka, ja tämä on tosiaan ollut hyvä reissu!

HYVÄÄ JOULUA!

toivoo: ALVIINA, Sami, Eversti ja koko Tuulensuun pipariporukka

Alviinan pikkujoulut

MITÄ, joko kesä meni?? MIKS KUKAAN EI HERÄTTÄNYT!!

Edellisestä kirjoittelusta onkin sitten vierähtänyt tovi (2kk)..

Toisaalta eipä katedraalissakaan ole pahemmin tullut vierailtua. Luulisi, että kun vaimoa on kielletty astumasta niin jäisi enempi vapaa-aikaa miehellekin, mutta tässä tapauksessa asianlaita on aivan toinen. Kun on loma-aika ja kommuunin jälkikasvu AIVAN vahdittavissa olevaa porukkaa ei sivusuhteille jää aikaa lainkaan.

Syyskuun puolessa ollaan ja emännän jalan luunkappaleet vielä etsii toisiaan. Tämän harrastuksen kannalta positiivinen tapahtuma on kuitenkin syksyn saapuminen ja oppivelvollisuuden kourissa painiskelevien muksujen kouluun lähtö ja nuorimman toimitus päivähoitoon. Nyt on siis joka toinen viikko jälleen arkisin n.3 tuntia aikaa paijata Alviinaakin! 

Heinäkuun aikana kerkesin ainoastaan kiinnittämään kaiteet ja täkin mahonkikoristeet.

Kun nyt viimein pääsin pakertamaan kappeliin oli ajatuksena aloittaa noiden ajolasien asennuksella. Karmit puhtaaksi, tiiviste putkilopistooliin ja irroittamaan plekseistä suojakalvoja. Nyt on sanottava, että onneksi en pursottanut roinaa karmiin ennenkuin otin suojakalvot pois. Tai siis yritin ottaa kalvon pois! EI LAMAJUUTA! Ei lähe millään pois! Oikeasti, ei millään: vetämällä, raaputtamalla (lasilasta, puukko, sikli,kynnet), fairilla, tinnerillä, lakkabensalla, lämmittämällä, ei millään.
Toisaalta olenkin ollut koko ajan hieman skeptinen noiden muovilevyjen laittamisesta. Nyt onkin hyvä syy ja valmiit sapluunat mennä lasiliikkeeseen ja hankkia oikeaa lasia. Ehkä vähän paksumpaa tai karkaistua tai laminoitua, tätä täytyy vielä tutkia.

Uudet lasin listat. Eron todella huomaa, eikö?

Otin seuraavaksi työn alle hytin sivulasien ulkolistojen vaihdon. Eihän se sovi, että uudessa lakatussa kyljessä ikkunoita kehystää harmaantuneet ja rumat listat! Ikkuna kerrallaan vanha lista pois, lasin ja puun välisen reunan putsaus. Uusi massa ja uusi kiiltävän valkoinen lista paikoilleen. Kieli keskellä suuta ettei lasi vain hajoa! Lapsuudesta muistin kuinka äitini enolla oli tähän listan naulaukseen varattu pikkuvasara teipattu, jotta metalli ei osu lasiin. 

Ensimmäinen ikkuna oli ns. harjoitus, jonka aikana suunnittelin seuraavia varten pienen pellistä väännetyn asettimen nauloille, lähinnä että naulat tulisivat tasaetäisyyksille ja yhtä kauas lasista. Se myös hieman tasoittaa listan "aaltoilua", joka johtuu lyöntien epätasaisesta voimasta. 

Kolme lasia meni todella hienosti. Neljäs toden sanoo eli neljäs lasi johon tartuin olikin ilmeisesti joskus aiemminkin vaihdettu. Lasi näet lepäsi karmin alareunaa vasten ja tiivisteenä on käytetty silikoonia..

kuvassa näkyy vanha "ruma" lista

Vanhaa listaa irottaessa lista oli niin tiukassa kiinni silikoonissa, joka oli tiukasti kiinni lasissa, joka lepäsi karmia vasten, että kuului vain vieno napsahdus lasin haljetessa. Hämmästyin kuinka tyynesti otin tapahtuneen. Onneksi on asiaa sinne lasiliikkeeseen muutenkin..

Tinnerin ja lakan tuoksusta on liian kauan..

Nyt kun uudet listat kiiltelevät jo toisella puolella venettä, alkoi hytin seinämän lakkauksen "ohuus" harmittamaan. Siitähän selviää
hiomalla ja lakkaamalla..







Siinä tinnerihöyryissä pohdiskelin, että tuleekohan tähän imppailuun käytettyä jo turhankin paljon tehollisia työtunteja. Vaikka zen buddhalainen puutarhanhoitohan tässä kyseessä onkin, olisi se kenties kiva kokeilla joskus uittaakin tätä purkkia.

Kehittelin mielessäni monitasoisen projektiaikataulusovelluksen ottaen huomioon käytettävät sekä käytettävissä olevat resurssit, vaadittavien materiaalien hankinnat ja toimitukset, tarpeelliset koulutustarpeet huomioiden kaikkeen tähän tarvittava aika sekä mahdolliset vaatimukset kosteuden ja lämpötilan suhteen. Ja tämä kaikki implementoituna Gregoriaaniseen kalenteriin..
Mutta sit mie heräsin, otin käen pois pöntöstä ja päästin kissan pihalle. Riittää jos kirjaa vaan ranskalaisilla viiruilla tekemättömät hommat ja ruksaa niitä sitten yli kun on tehny. Jätetään nuo hifistelyt Diplomi-insinööreille..

Projektiaikatauluaplikaatio

Nyt jatketaan lasien vaihtoa, kajuutan toisen kyljen lakkauksella ja keulakaiteiden kiinnittämisellä jne. Näistä toristaan taas toisen kerran. Tähän loppuun taas fiilistelykuva lakatusta mahongista...silmäkarkkia...

Lakkasimpa samalla tuon keulakajuutan seinän...taas

Välillä tuntuu kuin ei Odin suosisi

Silloin tällöin epäusko veneen valmistumiseen iskee, tuntuu kuin mitään ei tapahtuisi. Syntyy synkkiä ajatuksia kun kaikenlainen pieni näpertely hukuttaa epätoivoon vuorokausia, viikkoja. Ja sitten vielä työ katkeaa kuin mahonkinen käsinveistetty törmäyslista viimeisen ruuvin kiristyksen alta.

Silloin on hyvä jälleen palata tänne kirjalliseen puoleen ja katsoa taaksepäin edellisen jakson aikaansaannoksia.

Tunnelmavalaistettu valkoinen katto

Ennen Juhannusta hioin tosiaan veneen katon. Katto on saanut uuden kirkkaamman elämän valkoisella Top Coatilla. Kaksi kerrosta kevyellä välihionnalla peitti vanhan sinisävyisen camo maalauksen (katon alkuperäinen väri oli tosiaan useampaa erisävyistä sinistä). Samalla tavalla työstin myös kattoluukut.

Valmiit luukut muun roinan seassa

Kuten aiemmista teksteistä on saattanut voida päätellä, on moottori ollut pitemmän aikaa kummittelemassa synkkien myrskyöiden unissa. Ainoa varma todiste koneen toimivuudesta on valokuva vuosien takaa veneen peräaalloista..

Kone on sinänsä luotettavana ja varmana laitteena tunnettu Volvo Penta MD17C: kolmepyttyinen meridiesel, joka tarjonnee noin 23 heppaa jolla Alviina liukuu vaivattomasti huimaa 8 solmun matkavauhtia. En tarvinne munuaisvyötä.

Mysteeri Mikitin

Tein vain pienen keväthuollon: öljyt ja suodatin vaihtoon, vedenerottimen tyhjennys ja putsaus, polttoainesuodattimen vaihto, siipirattaan vaihto. 

virrat päälle, virrat pois..

Ilmauksen jälkeen akku kiinni ja sulakkeet sanoi räts. Kävikin näet ilmi, että +merkki akun kengässä ei tarkoitakaan sitä, että se kuuluisi akun plusnapaan (olinpas höpsö). Savun hälvettyä tarkastin kytkennän ja vaihdoin toimintatapaa.

Kädet märkänä totuuden hetkellä

Maissa kun ollaan, yhdistin jäähdytysveden tuloputken meren sijasta saaviin, jonka kiikutin täyteen vettä. Tämän jälkeen ei enää ollut paluuta, ei tekosyitä olla kokeilematta toimiiko kone vai onko kaikki tähän pisteeseen saakka ollut vain turhaa näpertelyä kivannäköisen puulaatikon ympärillä..

Näin siinä sitten kävi: 

http://youtu.be/grFGkRGlnas

PFHIIIUUUUUUUU....Nyt taas jaksaa jatkaa  :-)

Alkoi armoton hytin lakkaus! En tarkoita vain määrällisesti vaan armoton myös siksi, että ennen Juhannusta kun oli kylmää ja räntää niin nyt aurinkoa on riittänyt kiitos ihan kivasti..

Huikee sävyero kahden mahonkipinnan välillä

Pari ensimmäistä kerrosta on melkein puolet tinneriä, ja imeytyi puun huokosiin muodostamatta juurikaan kalvoa puun pintaan, mutta jo ennen kolmatta kerrosta olikin jo taas pinta hiottava karkeaksi. Kolmaskin oli ohennettu vielä neljänneksellä, mutta välihionnan jälkeen neljäs kerros menikin jo pelkällä lakalla. 

Tässä kohtaa todistin kuinka tärkeää ajoitus lakkauksessa on! Ilman ohennetta ei olisi kannattanut enää puolenpäivän aikaan alkaa lakkaamaan. Kuivuminen yli 35 asteen lämpötilassa on todella nopeaa, lakka geeliytyy parissa minuutissa eli jos pensselistä jäi harjaksen sivelyn jälki niin sitä oli turha yrittää enää korjata. No lakkaa saa kaupasta ja kerroksia tulee vielä monia lisää. En kuitenkaan ollut tarpeeksi tyytyväinen joten hioin ja lakkasin vielä kerran.

Nyt saa riittää hytin lakkaus tältä keväältä!

jotku jopa kävi

Törmäyslistat olikin seuraava trilleri. Listathan olin nähnyt viimeksi kun vene parkattiin pihaan ja kiikutin kaikki irtoroippeet saunan vinttiin. Keräilin kaikki listat kasaan ja levitin ne pihalle kalliolle abrox. veneen muotoisesti. Eihän niistä veneen malllista saanut vaikka kuinka siirteli. Muutama vuosi irti veneestä ja kuivassa säilyttäminen oli tehnyt mahonkilistoille tehtävänsä. Kun jotakuinkin olin sovitellut listoja, että tuo voisi mennä tuonne ja tuo sen perään (ainakin sävyn perusteella..), päätin lähteä kokeilun kautta voittoon. Lista kylkeen ja ruuvia perään.

Toinen puoli meni melko kivuttomasti mitä nyt perässä tajusin, ettei minulla edes ole kaikkia listoja! No ei paha, lista ei mene aivan perärautaan saakka, mutta se ei häiritse silmää ja tuskin vähentää suojaakaan.

Toisella puolella venettä Strömsön jakso olikin jo loppunut ja vuorossa oli pikkukakkosesta tutut Pat ja Mat eli Hupsis-sarja. Ensimmäinen kaari oli jo lähes kiinni kun viimeisiä ruuveja kiristäessäni lista varoittamatta sanoi KRATS ja repesi noin 30 sentin matkalta. No hyvä! Kuten jo aiemmin kerroin ei listaa ole muutenkaan liikaa, enkä ollut suunnitellut TODELLAKAAN teettäväni sitä tälle kaudelle lisää.

Onneksi tuli viikonloppu ja visiitti jo mystisen maineen saavuttaneille Suovanlahden Traktorijatseille! Mahtavat jamit aivan yltiömahtavassa seurassa! Todellakin kesän kohokohta! Kiitokset vielä isännille, iso käsi koko mukana olleelle porukalle, erityiset Sepon ja Vertsun keittiöohjelmalle (josta tulee tupeen varmasti vielä hittiohjelma). Sekä syvä kumarrus Ketulle ja mahtavalle bändikattaukselle! 

Elämää on todellakin myös pressun ulkopuolella, pieni hengähdystauko teki hyvää ja asetti projektin takaisin mittasuhteisiin. Taas jaksaa.

katkenneen listan korjaus käynnissä

Palattuani hallin hämäriin kiinnitin listan ja tapitin ruuvit piiloon. Laskeskelin, että tein n.90 tappia, joista käytin lähes 70. Myös katkenneen listan korjaus on käynnissä. Eihän siitä kaunista tule, mutta ehkä ihan ok. Lämpötilat pressujen alla on kohillaan: aamusta 20 astetta, kymmenen aikaan n.34 ja puolenpäivän aikaan kun lopettelen niin elohopea kutittelee 43:a..




Työt ovat taas hetken seis kun toisesta autosta katosi jarrut ja vaimolta hajosi toinen jalka, mutta kuten Karmitsan keisari sanoi: "elämä on laiffii".

lakkaa, lakkaa

Tässä vähän hifistelyä niillä irto-osilla, joita on työstetty tässä samaan aikaan muitten puuhien sivussa, ikäänkuin omalla ajalla..

eihän näistä raaski ottaa edes kiinni..

Keulakoristeiden sovittelua

Kyl tää tästä

Noo, ei ihan Juhannukseksi (korkeintaan kokkoon)

Mieleeni nousee merilinjan tunnari

Moro!

Tällä kertaa avataankin peli tuollai räväkämmin. Keula edeltä, niinko merillä puhutaan (voi yhdistää myös muihin liikettä edistäviin välineisiin kuten autot, kaksipyöräiset moottorilla tai ilman, lentokoneet, lumilaudat, surffilaudat, avaruussukkulat...ja taas lipsuu..)

Kaikkiahan tämä ei toki koske, mutta minua kauniisti heijastava lasinomainen lakattu puupinta puhuttelee. (Ei, tuossa ei ole kielioppivirhettä se heijastaa minua kauniisti).

minua kauniisti heijastava pinta

Hioin jo aiemmin kyljet valmiiksi odottelemaan sopivaa tilaisuutta lakata. Ja hytin kylkien kyllästyksen jälkeen ei rohjennut hallissa ylenmäärin pöllytellä, joten tilaisuus teki tepposet.

Kertalakkaus n. 25 - 30 rossaa ohennetulla öljypohjaisella lakalla, Sokevan lakkapensselillä (ikinä en enää käytä muita) ja vot. Alviinan kyljistä voi todellakin ihailla heijastustaan. Kyljet ovat kuin lasitetut. Ainoastaan ylimmäinen lauta ei läpäissyt tavoitetasoani, joten sille annettiin vielä kevyt hiota ja toinen kerros lakkaa. Nyt senkin pitäisi läpäistä Nautor Deck Hatch sertifikaatin (ja te jotka olette VTT:llä töissä, niin tämäkin oli läppä). 

Vaimo tuossa päivänä eräänä letkautti, että esittelisin teille high tech työtasoni.

Tosikko kun olen niin esitellään sitten: Arvoisat lukijat, saanen esitellä Cabinet Ruler Activator workshoP  eli CRAP 2000!.

Ulkoilmasopeutettu työtila ergonomisella monitoimityöpöydällä. Tuuletus taattu, sähköt lähellä, soveltuu käänneltävän tasonsa johdosta monipuolisesti erityyppisiin työstötilanteisiin. Ergonominen, portaallisesti säädeltävä korkeus sekä vapaasti sijoiteltavissa olevat säädettävät kiinnityspisteet tekevät siitä ainutlaatuisen elämyksen joka kerran kun sen ääreen pääsee. Eikä tässä vielä kaikki; tasaisen työtason johdosta CRAP2000! soveltuu myös maalaustöihin, jolloin tosin on otettava huomioon ulkoilmasopeutus (lisävarusteena saatavilla erityylisiä sateenvarjo- ja pressuviritelmiä..).

CRAP2000 ja horisontaali kiinnitys

CRAP2000 ja vertikaali kiinnitys

Kehuista huolimatta pöytä on ajanut verstaan virkaa oto:na jo jonkin aikaa. Milloin on pöytäsirkkeli sen päällä, toisinaan puukappale ruuvipuristimilla kiinni pöydässä ja hiomakone punahehkuisena kappaleen kimpussa. Ohessa muutama pisteosa (mobilistikieltä :) ). Voin uskotella ainakin itselleni, ettei lakkauksen jälkeen niistä erota mikä on uustuotantoa, mikä entisöity (lue: hiottu enemmän kuin Geneven rauhansopimusta.) 

Kyllästettyä sytykettä takkaan tai grilliin

Hytin kyllästyksen ja kylkien lakkauksen aikoihin pistin merkille, että aika ei ole kohdellut omaa työn jälkeä lempeällä kädellä. Kannet, jotka olen vasta viime syksynä tehnyt ja Topcoatilla maalannut näyttävät siltä kuin Michael Flatley olisi ryhmineen käynyt tanssimassa.

Siihenhän auttaa hiomapaperi ja maali! Samalla sipaisulla (tosin seuraavana päivänä) maalasin myös karhennukset kulkuväyliin (karhennuksen saa lisäämällä maaliin sellaista jänskää pulveria, jota ei töpötellä poskiin tai sniffailla). Kikkailun halu näin jalkapallon MM-kilpailujen aikaan houkutteli, niinpä telasin karhennukset vain tietyille alueille kantta. Jälkikäteen vasta tajusin homman potentiaalin: sillähän saisi tehtyä vaikka mitä kuvioita, ihan kuin tukanleikkaus trimmerillä takaraivoon...

Veneen katto on toistaiseksi ollut vielä koskematonta; tuo tutkimattomista korpimaista viimeinen (lukuunottamatta konehuonetta). Canyonerolla Hoodiin täyttämään avoinna oleva epäkeskohiomakoneen paikka. Edellinenhän poltti proppunsa ja otti loparit jo syksyllä, paikkaa ei tosin silloin välittömästi täytetty työtehtävien merkittävän vähentymisen johdosta.

Alviinan pälvi hiottuna

Uusi kone ja paperin karheus 40. Pari pakettia kiekkoja, polvet, selkä ja tunto käsistä meni ja valmista tuli. Älkääkä antako kuvien laajakulmaisuuden hämätä! Tuolla veneen katon ja hallin katon välissä pystyy niukasti makaamaan polvien päällä (tuo kenollaan oleva ankkurivalotolppa on reilusti alle metrin mittainen..).

Alviinan uusi pigmentti

Koska luukut ovat olennainen osa kattoa, joutuvat nekin työn alle. Ohessa harvoja konkreettisia havainnollistamisia (joita pyrin viljelemään joka tilanteessa) siitä, miltä jokin näytti ennen ja jälkeen midaksen (hymiö).

sama tilanne, toinen kuvakuma

toinen ole värske toinen vana

Suurin osa kyllästetyistä puista ja hytin kyljet alkavat olla lakkauskunnossa, NIIN MITÄ TEKEE SUOMEN KESÄ?!?!?!  Juhannusviikko eikä lämpötila nouse edes +15 asteesee ja sadetta, rakeita, sadetta joka päivä. Näin jo varoituksen: ÄLÄ JÄTÄ SAMMUNUTTA KAVERIA JUHANNUKSENA HANKEEN

Ei pojjaat venettä tällä tavalla veteen saada..

Suklaa loppu, lähden nukkumaan...

Todistamme julmia hirmutöitä!

Millainen sadisti tekee tuollaista?
 Vasen puoli "piilutettu" oikealla hiottuna

Raapattuani hytin kyljet puhtaaksi lakasta, alta paljastui järkyttävät pahoinpitelyn jäljet! Vaikka lakkapinta oli kirjava ja laikukas en silti osannut odottaa tällaista. Alviina on ollut sadistisen pahoinpitelyn uhri nuoruudessaan! Ja vielä "ammattilaisen" toimesta. Kyljet olivat kauttaaltaan puolipyöreiden jurmujen peitossa, kaikki kaunis mahonki on raastettu ja raavittu KULMAHIOMAKONEELLA! Eikä alta paljastunut pinta osoittanut merkkiäkään, että pintaa olisi kyllästetty ennen lakkaamista!

Järkyttyneinä pohdimme Everstin ja Sakun (Saku, vanha ystäväni, on pikavisiitillä Viron puolelta auttelemassa vain keissin ajan) kanssa minkälainen ihminen voi tehdä tällaista vääryyttä puuta kohtaan. Tietämätön se ei voi olla, koska sellaisessa tilanteessa ihminen kysyy neuvoa. Tyhmäkään se ei ole ollut. Päädyimme yksimielisesti tässä monologissani, että kyseessä täytyy olla patologinen sadisti, psykopaatti, joka saa nautintoa turmellessaan viatonta kauneutta. Kas kun ei piilukirveellä ollut nirhannut..

Rupeaisi vaikka opettajaksi
 kun ei kerran ole lahjoja

Käytössäni olevien asiakirjojen valossa näyttää vahvasti siltä, että ko. raakuus on tehty 2003 Tzadilaisen veneisiin erikoistuneen yrityksen toimesta keväthuollon yhteydessä! Voi vain kuvitella kuinka monta kaunista venettä tämä psykopaatti on raiskannut vuosien saatossa. Pysyisi vaan saippualaatikoiden kevätkunnostuksen parissa, jos ei arvosta luonnon monimuotoista kauneutta. Ja vinkiksi laita siihen laikkaasi kovapalaterä ja työnnä se hanuriisi ennen käynnistämistä! (Yrityksen nimeä en voi tässä paljastaa).

Melkoinen siivu piti hioa pois

Myötätunnon vuolaat kyyneleeni sekoittuivat pian paksuun mahonkipölyyn muodostaen kitin, joka tukki hiomapaperia kun aloitimme Alviinan kanssa yhteisen, alkuun rankankin terapian. Tavoitteena antaa Alviinalle työkaluja käsitellä koettu trauma ja löytää se herkkä ja kaunis mahonkinen sileä pinta, joka hänellä joskus oli..

Muutaman päivän hionnan jälkeen

Ja aivan kuten edellisessä päivityksessäni uumoilinkin niin "kevyellä" hionnalla selvittiin: ensin pinta tasaiseksi (3-4 pv), sitten sileäksi (1pv) ja lopuksi kiiltäväksi (1pv). Ja jo pääsinkin Owaamaan. Owatrolilla kyllästämisessä on tosiaan se hyvä puoli, ettei sitä tarvitse tehdä maailman tappiin. Se ei vaadi kuin päivän työn; ja sitten voikin pitää vessatauon; ja jatketaan..

Kyllästyksen yhteydessä tuli otettua muutama giga videota sekä samalla joitain satoja valokuvia, joista sai tällaisen hassun hauskan videotaideteoksen: "Alviina kyllästyy".

http://youtu.be/7SSnLwWyxBQ

Tarina siitä kuinka sisulla, lehmän hermoilla, kemiallisella lobotomialla (tinneri, kyllästysaine, kovete jne..) ja oikeilla työkaluilla hellitty mahonki purskahtaa eloon kyllästeellä tarjoten eloisan visuaalisen iloittelun kuin riikinkukon soidintanssi. (Alkaiskohan tässä oleen jo tarpeksi vietetty aikaa tuolla pressuhallissa...)

Seuraavaan päivittelyyn tuleekin kuvia lakatuista kyljistä, stay tuned.

Hidasta blogistini päivittelyä

Wappu meni, paluu arkeen oli tuskainen niinkuin kunnon juhlien jälkeen kuuluukin. Käsien puutuminen lakkasi muutamassa yössä ja selkäkin melkein suoristui alle viikossa. Vain pohkeet ja reidet pakottivat kävelyä Guasimodolta omaksuttuun kyttyräklenkkaukseen. Homma eteni siis kuin junan vessa..

Tilasin Hollannista vanhaan DeWalttiini uutta akkua jo ennen pääsiäistä (tai siltä se ainakin tuntui odotellessa). Viimein vapun jälkeen postista kilahti uuden karhea akku! Tätä olin odotellut kuin lapsi jouluaattoa, koska uudessa porakoneessa on "vain" 10:n istukka kun taas vanhassa olisi 13:nen. Ero muodostui merkittäväksi kun aloitin tapittamaan kajuutan etulevyjä, jotka olen siis viimein saanut valmiiksi (Wuhuu!). Kävi näet ilmi, että tappiterissä pora on 10:n istukkaan, mutta holkkiterä, jolla tapit tehdään meneekin vain 13:een  : ( 

jännä sulamisefekti

Akku siis viimein saapui ja pääsin tekemään tappeja, tai no, tapin... 

Ladattuani akun läppäsin sen kiinni poraan ja ryhdyin puurtamaan. Ensimmäistä tappia poratessani sieraimeni saavutti kitkerä sähkön ja sulavan muovin sekainen katku ja käteni alta nousi harmaa savu! Homma seis ja pora kiireesti pois hallista ja akku irti. Akku ei selvästikään ollut DeWaltin alkuperäisosa, koska lyhyen poraamisen tuloksena akun varsi oli sulanut puhki!

Nettikaupalle kehuja nopeasta reaktiosta reklamaatioon: kolmen päivän sähköpostikirjeenvaihdon jälkeen lupasivat toimittaa pikana uuden akun palaneen tilalle. Tässä nyt odotellaan sitten varmaan jälleen kolme viikkoa pikaista toimitusta. Toivottavasti kyseessä oli tosiaan yksittäistapaus, ettei seuraavakin käryä käsiin..Tulee kalliiksi jos joka tulppa maksaa 60€..

  

Kaikuanturin välikulmanoikaisukappale

On hommia toki paiskottu vaikka välillä (kaikessa) vähän takapakkia tulee. Pari päivitystä sitten kerroin hankkineeni nätin mahonkilankun. Tästä on nyt syntynyt jo ne kajuutan etuseinän palat ja nyt viimeisimpänä koristepalat keulaan sekä tuikitärkeä korotuspala kaiun anturille pohjaan. Veneen pohjahan ei ole kölin jälkeen luotisuorassa pohjaa kohti, joten pohjan ja anturin väliin oli rakennettava kiilamainen pala, jolla anturin saa suunnattua suoraan alaspäin. Päivän näpertelyn tuloksena oli palasta lankkua sahailtu, höyläilty, porailtu, talttailtu ja tietysti hiottu sopivan muotoinen kappale.

Ammattimainen kyllästysallas

Näiden osien kyllästämiseen keksin mielestäni nerokkaan altaan; omistajalta lupaa kysymättä lainasin (tuskin on tarvetta palauttaa enää) Sarvis-pulkan, tietysti ainoa, joka on pohjasta ehjä. Laitoin varoiksi jätesäkin pohjalle ja kaadoin pulkan täyteen Owatrolia, johon oli kappaleet hyvä jättää lillumaan kun olin itse palkallisessa työssä.

Alviinan alushame on valmis

Tällä välin olikin jo pari viikkoa ja ylikin vierähtänyt veneen pohjan kyllästämisestä. Pohja tuntui kuivalta, joten pieni pintahionta ja pohjan pohjamaalaus (?) Primerilla. 3:een kertaan tottakai! Ensimmäisen kerran ohensin Primeriin n. 40% Tinneriä (ah tinneriä). Toiseen kerrokseen hieman paksumpi seos. Kolmas kerta pitikin taas välihioa, koska maalausten väli venähti viikolla. Viimeinen kerros menikin jo täysin ohentamattomana. Nyt vain saumoihin prooffia jottei jalat kastu kun laskee Alviinan vesille ja odotellaan, että muu vene valmistuu.

Vasta kun vesillelaskupäivä on selvillä vedellään myrkkymaali pohjaan. Tämä siksi, että pehmeä antifouling maali ei pysy kuivilla veneen pohjassa kuin maksimissaan kaksi viikkoa. Toinen syy on, että taloudessa on pientä erimielisyyttä lasten kanssa siitä tuleeko pohjasta vihreä (minun valinta) vai sininen (Saanan valinta).

Tässä välissä Rillattin ja jännitettiin miten Suomen jääkikkurajoukkue pärjää finaalissa asti...

Jahti on alkanut. SUOMI! Grilli ja muurikka punaisena

Kesän viimeinen päivä taisi olla 26.5. Tämän jälkeen kelit viileni ja kosteusprosentti kasvoi yli kastepisteen, salamointiakin on koettu.

Kyljet himmeeks

 On siis hyvää aikaa tehdä kaikkea paitsi maalata tai lakata. Hyvä aika hioa kylkien lakatut alueet. Alunperin varasin tehtävään päivän ja jo kolmantena päivänä kyljet saavuttivat samettisen mattapinnan. Niiden osalta vain odotellaan kauniimpia päiviä (täytyypä kaydä taas ostoksilla, tuskin litra lakkaa riittää).

Alviina in GoPro super wide

Tavoitteena on saada yhdellä lakkakerroksella silmää tyydyttävä lopputulos (kyljessähän on jo 6-8 kerrosta ennestään). Mutta jos lueskelee tätä blokia taaksepäin niin tuskin menee kerralla tämäkään.








Nyt kun täkin alapuolinen osa vain odottaa, on aika käydä hytin seinien kimppuun.

Mikäli edellinen omistaja ei olisi aloittanut kaikenlaista vähän sieltä täältä, ei tätäkään olisi ollut välttämätöntä tehdä tälle kesälle. Mutta kun on mennyt kaapimaan noin puolen metrin matkalta lakat pois hytin kyljestä ennenkuin taas on siirtynyt johonkin toiseen kohtaan tekemään tutkimuksiaan, olen pakotettu kuorimaan ja kyllästämään ja lakkaamaan koko hytin jottei tulisi törkeän näköinen paikkalakattupuliveivaripaatti.

Palan listaa olinkin jo aiemmin väkertänyt ja nyt onkin aika raapata kyljet puhtaaksi lakasta. Tässä hommassa kuumailmapuhallin on aivan ehdoton kapistus! Muistan tuskaisen elävästi edellisen veneen ajoita kuinka turhauttavaa on yrittää skrapata lakkaa pois ja yrittää saada tasaista, puhdasta puupintaa esiin. Jälki oli säälittävää ja myötähäpeää aiheuttavan näköistä: syviä jurmuja kun raappa luiskahtaa vinossa poikki syin ja länttejä  lakasta, joka ei lähde vaikka puu ympäriltä olisi jo kaavittu seitin ohueksi.

Käy kuin tanhu työväentalolla

Mutta kuumailmapuhaltimen kanssa tästä on tullut (tuskainen)muisto vain! Kuumentamalla lakka irtoaa nätisti eikä raappaa tarvitse edes painaa amalgaamit yhteen kirskuen vaan lähinnä kaapia kuin lastalla. Eikä paljastuvaan puuhun synny jurmuja vaan tasainen pinta, joka tulee olemaan helppo hioa. Tätä vauhtia lakat on pois viimeistään viikonloppuna ja normaalista kaavasta kevennetyllä hiontakaaviolla (vrt. aiemmat hiontatyöt) kyllästäminen tulee vastaan nopeammin kuin uusi akku Hollannista.