Mutta kuten kaikissa Pauligin mainoksen kahvikupeissa, myös tällä tarinalla on kultainen reunus: Ylpeydellä voin sanoa, että talli on valmis! ( ja pystyssä ainakin ensimmäiseen myrskyyn).
Kuten jo aiemmin kerroin, olen flow suunnittelu koulukuntaa. Eli suomeksi mennään eteenpäin lauta kerrallaan ja katotaan mitä siitä syntyy. Välillä onnistuu ja ... no joo. Kun ei ole mitään kokemusta puurunkoisista halleista, päätin hakea hieman mallia Jyväskylän messujen vuoden 2003 kuuluisasta halista. Eli korvaan liian heikon materiaalin liian harvalla kattotuolien välillä.
Eipä tuo onnistunut, joten jouduin vahvistamaan joka välin pystyt sekä kattotuolin. Ja harjankin vahvistin vielä erikseen (näytti hetken siltä, että varis voi romahduttaa oman Sikstuksen kappelini).
Kermana kakussa on aivan mahtavan naapurimme, jätetään nimi mainitsematta, tarjoama kunnon paksu pressu katoksi. Nylundin Jari oli kuulemma joskus teettänyt sen oman purjeveneensä talvisäilytystä varten, mittatilauspuku siis. Pressu on lainapeitteen paksuista, mutta liukkkaampaa materiaalia. Eli asettui pinkeästi painonsa takia ja lumi tulee valuman liukkaasti maahan siltä. Vähän kyllä jänskättää kun hinnasta yritin kysellä niin Jari sanoi vain, että kokeile nyt ensin niin katsellaan hintaa sitten myöhemmin (eihän sitä saa edes kaksi miestä enää alas)...
Mutta Summa summarum - halli on valmis! Jee
Tänään olenkin jo ottanut kaiken irti uusista työtiloista!
Raapasin turkin laikalla karheaksi. Elikkäs 24:lla santapaperilla varustetulla rälläkällä kannet karheaksi (siis ne osat, jotka on tarkoitus lasikuiduttaa. Seuraavaksi olisi tarkoitus kittailla pahimmat urat, halkeamat, reiät ymssi ymssi sekä vetää reunaa hieman loivemmaksi varovasti höylällä, jotta lasikuitumatto sitten asettuisi kivasti :-). Elikkäs huolimatta yhteisön painostuksesta ja yleisön uskomuksesta tämä tarina saa vielä jatkoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti