tiistai 6. toukokuuta 2014

Wappuna Läträttiin oikein olan takaa! Kyllästys..

Wappuaatto on Suomalais-ugrilaisen perinteen mukaisesti Työväen läträysjuhla, johon bättre folk on saanut osallistua Ullanlinnanmäellä seuraavana päivänä brunssaamalla Krug Clos du Mesnil muovipikarissa, suklaassa upotettu mansikka marimekkokuosisella kertakäyttölautasella lakin tupsu tuulettuen edellisen illan depaatista: saako oransseja Nantucket Red housuja käyttää jos ei ole purjehtinut Atlantin halki. (Kyllä saa, ilman housuja aiheutat jopa enemmän epätoivottavaa huomiota)

Myös meillä Wappu sujui kosteissa merkeissä. Juhlat alkoivat aaton aamulla jo ennen yhdeksää sillä, että allekirjoittanut oli telonut vasemman käden nivelen ja rystysen verille sekä saanut pihlajan oksasta n. sentin tikun pystyyn koko matkaltaan sisälle kämmeneen ja näistä syntyneillä verivalumilla sotkenut veneen täkkiä, kylkeä sekä pressuja. Ei siis unelma startti..

Pienistä ei olla, olihan melkoiset bakkanaalit luvassa, läträttävääkin oli hankittu useilla satasilla kymmeniä litroja. Ja vain minun ja Alviinan käyttöön!

Eli aattoaamuna ryhdyin kostuttamaan Alviinaa vesirajan alapuolelta. Kyllästysainetta ja tarmoa oli varattu reilusti. Alunperin suunnittelin tekeväni kyllästyksen sekoittamalla itse kyllästeen pellavaöljystä, pineenitärpätistä ja sinkkinaftenaatista. Aikaa kuitenkin vierähti vahingossa hieman liikaa, eikä tuo pellavaöljy sekoitus olisi välttämättä kerennyt kuivumaan kesäksi. Lisäksi sitä saa olla läträämässä pitempään kuin valmista tuotetta, jossa imeytyminen on nopeampaa. Päädyin siis Owatrol D1:een. Kallimpaa kyllä, mutta en aio tehdä tätä enää toiste ja vain paras (kallein) on kyllin hyvää Alviinalleni.

Alviinan märkä köli
Alkuun tuntui kuin jokainen pensselin veto olisi kadonnut kuin pelkällä vedellä kuumaan asfalttiin sivelty akvarelli. Onneksi aloitin pelkän kölin kyllästämisellä. Köli on mäntyä ja muutaman kesän kuivillaolo on tehnyt siitä melkoisen lörppähuulen. Aatto meni iltapäivän puolelle ennenkuin kölipuu alkoi pysymään märkäpintaisena ja uskalsin kyljen kimppuun.





osa kerrallaan, aina palaten alkuun
Näin työmääräisesti ajatellen onneksi on mahonkivene! Mahonki on todella tiheäsyinen puu verrattuna mäntyyn. Onneksi koska kyllästeetkään ei olisi riittäneet. Kylkien kanssa ei ollut nimeksikään niin kiire kuin kölipuun kanssa. Mahonkiin imeytyminen oli heti alkuun rauhallisempaa, ja uskalsinkin pensselöidä isompia alueita aina palaten kölille vanhemmille alueille niin, että kaikki kyllästetty alue pysyi kokoajan märkänä.




Läträttävää riittää
Wappu aaton agendaksi muodostuikin köli ja toinen kylki. Koko veneen teko kerralla olisi ollut yksin mahdoton homma. Eipä silti kyllä sitä hommaa riitti näinkin pitkälle yölle!






Viimeinen valo kylillä..
 

Puolenyön aikaan homma alkoi jo näyttää hyvälle. kyljet pysyivät märkänä ja pystyi jo pitämään taukojakin..
Illan mittaan myös Eversti osallistui kyllästyspuuhiin lähinnä kannustamaan ja sielun- ja kehonhoidon muodossa.


Everstin kanssa ihailemassa kädenjälkeä
 



Yöllä imeytyminen vaikutti pysähtyneen, niinpä lompsin punkkaan.







Wappu päivän aamusella kädet puuduksissa ja jalkojen särkyjä itkien jatkettiin Alviinan kanssa läträystä. Ensin edellisen yön työn tarkistus ja vielä uudelleen kostutus. Eipä imenyt..

Sitten koskemattoman kyljen kimppuun. Nyt homma sujuikin jo vanhalla rutiinilla, eikä työpintaakaan ollut kuin pelkät kyljen laudat. Wappupäivä menikin rattoisasti veneen alla kyykkiessä kerros toisensa perään sivellen.

Perjantai aamupäivällä vielä kävin koko veneen läpi kertaalleen eikä sen jälkeen enää kuivia kohtia syntynyt.
Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että köli imi 1/3 ja kyljet 1/3 per puoli. Kuitenkaan kaikkiaan kokopohjaan meni vain 30 litraa Owaa.


"sunburst"
Siinä veneen vieressä työnjälkeä katsellessa kävi mielessä, että näinköhän Fenderin kitaroissa lanseerattu sunburst väritys on saanut vahingossa alkunsa kun lankut on kyllästetty ja katsottu, että wooh, that's cool man!






Nyt sitten vain odotellaan, että pinta kuivuu (käsiin palaa tunto ja kivut jaloissa katoaa ) viikon pari ja sitten ruvetaan peittämään sitä primerilla ja myrkkymaalilla..

 
Voihan sen Wapun näinkin viettää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti