Kalkkiviivoilla....

Kuten kaikissa projekteissa, myös tässä on tuo D-day alkanut hahmottumaan. Jotain loppusilausta tässä vielä on ollut. Vähän mahonkia tuonne, väriä tänne, lakkaa joka puolelle jne...

Näitä on tehty samanaikaisesti tuon sähkötyön edetessä ja sen jälkeen.

Ihan ekaksi piti se kojelauta saada pakettiin. Aiemmin taisin jo kertoa värikkään tarinani miten päädyin poikittaiseen syykuvioon joten se siitä. Kun palat (tosiaan, jouduin tekemään kahdesta osasta) oli leikattu ja soviteltu ja leikattu oikeaan muotoon, oli aika liimata ne paikalleen. 

Nostelin puntteja...veneeseen

Koska liimaus pitää puristaa mahd. tiukkaan yhteen, eikä oma ahteri kapeutensa vuoksi ja muusta käyttötarpeesta johtuen käynyt, tuli punteillekin näin loppukeväälle hyötykäyttöä! Lisäksi irtotiiliä, täysiä öljykanistereita ja mitä vain painavaa satuin ympäriltäni löytämään painoksi.

Liian vähän lakkaa?

Joitakin päiviä liimaus sai olla rauhassa kun oli muuta puuhaa. Liimaus oli onnistunut todella hyvin eli hiomapaperi vaihteeksi laulamaan.. Lakkakerroksia on tähän saakka tullut poikkeuksellisesti vain 3 ! Alkaa näemmä laiskuutta ja hälläväliä asennetta olemaan ilmassa, puhuttelun aika...

Tuli tuon tasonkin pinta uudistettua...

No eipä nuo pöllömältä näytä nytkään ja toisaalta koko sisäosien puupintojen kunnostus on vasta ensi kaudelle niin kaipa tuo nyt tällä erää kelpaa?

Tässä välissä on hyvä antaa esimerkki siitä miten hionta ja lakkaus voi myös sujua. Esimerkkikappale on perätäkin päälle tuleva koristepala, jonka päälle tulee vetourat kiinnitysköysille (ne kiiltävät metallijutut, joiden kautta narut kulkee).

Oheisissa kuvissa on tilanne, jossa kappale on jo lakattu useaan kertaan. ainakin kahdella välihiontakerralla. Nyt kun on uudelleen lakkauksen aika ja osa on taas hiottu, huomasin pölyt pois pyyhittyäni, että jotain on pielessä. Kauempaa ei huomaa eroa, pinta on haalea hiomisen jäljiltä.

Mutta kun tarkentaa sielun peilit lähemmäksi pintaa huomaa pieniä valkoisia pilkkuja, paljon valkoisia pilkkuja! 

Ei mitään ihmeellistä?

Syitä voi olla useita:

1. Kappaleen hionta on jäänyt liian karkeaksi; epätodennäköistä tässä projektissa, ja jäljetkin olisi enemmän juovia kuin pillkuja.

tää on niin pilalla!

2. Sekoittamisen jälkeen lakan ei ole annettu laskeutua riittävästi, eli odoteltu, että sekoituksessa syntyvät ilmakuplat poistuvat lakasta; ei tälläkertaa sillä hiotussa pinnassa ei ole kraatereita, jotka viittaisivat ilmakupliin.

3. Välihionnan jälkeinen puhdistus ollut huono ja pölyä on jäänyt pinnalle, tai lakkauksen aikana tullut pölyä lakkaan; todennäköisin mahdollisuus näissä ei laboratorio-olosuhteissa

Niin tai näin tuo pirun palikka oli kuitenkin hiottava takaisin puulle ja aloitettava koko lakkauskierros uudestaan. Tämän tyyppisiä epäonnen kantamoisia on sattunut ja tulee sattumaan eri mittasuhteissa vielä paljon, ns. tän homman suola...

Ja aasin silloitta takaisin kertomuksen pariin. Kuten olette huomanneet Alviina on aikaansa seuraava trendejä kokeileva leidi. Niinpä hänkin halusi ottaa witteri kuvat ilman meikkejä ja meikattuna:

Neiti ilman meikkiä

Uppista, lakka loppu...

No todellisuudessahan hioin hytin, kyljet ja pohjan. Hytin ja kyljet lakkasin ja pohjaan vetäisin primerin. Eikä tämäkään mennyt Stömsö-tyyliin.

Lakka loppui kesken viimeisen kyljen, tietysti perjantai-iltana. Toinen takapakki syntyi kun tajusin puolessa välissä pohjaa, että toinen purkki Under water Primeria olikin Primer undercoattia! Ja tietysti ko. Primer on tarkoitettu AIVAN eri tilanteeseen ja paikkaan eikä käy. Tällä kertaa kyseessä oli lauantai-ilta.

Inhottavan samannäköisiä nämä..

Tällaiset kömpelyydet siirtää aina hommia vuorokaudella kun pitää myös odotella kuivumisia.

Proofed bottom

Primerin kuivuttua survoin oikean käden etusormella vetäen pohjan joka saumaan Proof10:iä, eräänlaista bitumitököttiä, jolla toivon hieman lisäaikaa turpoamiselle vesille laskun hetkellä (sormi on vieläkin jäykkä ja särkee iltaisin..).

eka kerros ja heti niin freeshiä..

Pääsimme vihdoin ja viimein maalaamaan pohjaan antifoulingia eli näkyvää kerrosta, jonka tarkoitus on pitää levä, näkit ja muu meren eliöstö irti pohjasta. Kävimme pitkät perheneuvottelut pohjan väristä. Äänestyksen jälkeen kävin ostamassa vihreää.



Pohjan kun sai valmiiksi olikin aika siirtyä nauttimaan perinteisestä keskikesän juhlasta hyvässä seurassa nauttien isäntien vieraanvaraisuudesta ja hyvistä ruoista ja juomista...

aina kun mie flippaan, peto on irti!

Juhannuksen jälkeinen viikko olikin sitten kiireinen.

paarpuuri?

Alviinalle piti keretä maalata vesiraja, laittaa pipa takaraivolle (pressu), leima kylkeen (rek.no.) ajovalot, sisävaloja, törmäyslistaa, sinkki ja kaikenmoista pikkujuttua, jotka oli jääneet vielä tekemättä (pilssipumput kiinni..).

vauhtiraitaa..

Vain palkkatyö häiritsi hyvin sujuvaa harrastusta..

...ja tunnistetta viranomaisille

Viimein tuli epäuskoinen tunne: onko nyt kaikki (siis riittävästi vesillelaskua ajatellen) tehty? Onko todellakin niin, että helmikuussa 2013 alkanut saaga lähenee kulminoitumistaan? Päättyykö kunnostamisesta kertova blogi kliimaksiin vai antikliimaksiin? Onko kelluminen Alviinalle kuin aikuiselle polkupyöranajo vai onko tästä paksusta kaunokaisesta tullut maakrapu, joka viihtyy kallio mahan alla...



Traileri on tilattu puolellepäivin 27.6.. Totuus tulee julki...