Välillä sitä vain puree hammasta paikat nirskuen, katsoo horisonttiin...ja aloittaa alusta

Jostain Kevät aina alkaa. Alviinan osalta kevät lähti käyntiin siitä mihin Syksy jäi eli täkin tekoon. Kuiduttaminenhan onnistui kiitettävästi huolimatta olosuhteista tai tekijästä :-).

Seuraavana olisi vuorossa kajuutan etuosan mahonkipalojen teko. Sain venettä ostaessani mahongit valmiiksi muotoon leikattuna mukaan. Toki jo kaupantekoaikaan levyt olivat kärsineet ulkosäilytyksestä. Mutta mitäs tuosta, onhan siinä 15mm hiottavaa matskuu. Tottakai tässäkin on oltava juju, enhän muuten kirjoittaisi tästäkin..

höylää, sovita, höylää, sovita

 Ensinnäkin: Mukana tulleet mahonkipalat on tehty karkeasti muotoon ENNENKUIN vene on kuidutettu. Eli kaikki, siis kaikki mittasuhteet onkin pielessä. Ainoa lohtu tässä on, että palat on joka suuntaan liian isot. Siispä höylät, puukot, raspit ja hiomavehkeet esiin ja paloja muotoilemaan.
Koska palat oli jo lähes valmiita ennestään niin tähän hommaan ei palanut kuin yksi aamupäivä.

arvaa kumpi on jo saanut 3 tuntia hiomakonetta?

Hiomiseen sitten menikin kolme aamupäivää. Aluksi karkeimmalla mahdollisella paperilla, että löytyi väri harmaan pinnan ja kosteusrantujen alta. Tasaisen värin löydyttyä siirryin sitten hienompaan ja hienompaan hiomapaperiin, kunnes pinta miellytti silmää.

Toiseksi: levyt talvehti veneen täkillä. Eikä siinä mitään, paitsi...

Olipa sitten syksyllä jäänyt täkin keskilauta aivan keskelle näiden levyjen, jotka oli nätisti nipussa, alle. Kokeneimmat teistä jo arvasivatkin, että kieroksihan ne levyt oli menneet talven aikana. En ollut asiasta kummemmin huolissani, koska muistin vanhan kansan niksin tällaiseen tilanteeseen. Pasuutus eli lämmöllä ja vesihöyryllä puun muokkaus. Tiedossani oli ko. tehtävään soveltuva huipputekniikan laitos! (No joo äidin ulkosaunan padan päällä suunnittelin pasuuttavani.)

Harvian pasuutin

 Homma toimi just kuten olin touhun päissäni pohtinut. Pata täyteen ja tulet alle. Samalla muu saunakin lämpimäksi (tästä en tiedä oliko apua, tulipahan vähän tukalampaa touhuta toppavermeissä. Pari rimaa avoimen padan päälle ja palat niiden päälle. Kuten kuvista näkyy niin puristimilla 4x4" patukoihin pikkuhiljaa kiristäen saavutettiin levyihin alkuperäinen suoruus.
Homma kesti kaikkiaan aamusta iltaan ja kaikki levyt oli suoria. Puristimet irti, levyt lattialle ja nukkumaan...

Aamun punertavat ensi säteet osuivat väreilevän meren pintaan, jäähileiden sihistessä rantakivillä kun jo riensin kuin lapsi jouluaamuna tarkastelemaan levyjä.

Miehekkäästi kirkaistuani panin paniikissa puristimet takaisin kiinni levyihin. Yön aikana levyt oli vääntyneet kieroon. Joko pasuutukseen käytetty aika ei ollut riittävä tai (todennäköisimmin) olin ottanut puristimet liian nopeasti pois ja levyt pääsivät vapaana kuivumaan.

Joka tapauksessa virhe johti toiseen eli samalla kun puristimista loppui vara eli levyt oli suorina, kuului lähes huomaamaton "naps". Kaksi levyistä oli haljennut aivan keskeltä..

AIVAN MAHTAVAA!! Olinkin ehdottomasti halunnut tehdä viikon TURHAA työtä. Halusinkin ehdottomasti ostaa mahonkilankun (halvin mahdollinen puulaji maailmassa) ja aloittaa alusta AIVAN puhtaalta pöydältä.

"Jämäpalasta" saa tehtyä vaikka mitä

Kokka kohti Seppälän venetarviketta. Heidän varastosta löysimmekin mukavan kaverin avustuksella upean lankun: vähän pitkähän se oli (n. 2.5m), työstettävää "käyttöleveyttä" just reilut 45 cm (lankku itsessään leveimmiltään yli 60cm) ja olihan se reilun tuuman paksukin kun toiveissa oli se 15mm paksuus. Mutta sen puun syyt, ah. Olin myyty; tai se lankku, minulle. Tämä mukava heppu höyläili ylimääräiset pois (jätettiin tuohon 18mm paksuuteen, niin voin tehdä jämäpaloista muutakin). Kassan kautta kotia.

Leikkelin lankusta palat (käytin vanhoja karkeasti sabluunoina) ja  työstämään. Tein vielä kartongista sabluunat paloja varten, jotta varmasti saisin edes karkealla tasolla oikean muotoiset levyt. Erään kollegani sanoin: "ihan kiva", kun missään palassa ei ole suoraa kulmaa, suoraa reunaa ja kaikki reunat on vielä viistettävä eri suuntiin.

palojen sovittelua

Pääsiäinen vierähti välillä töissä käyden ja muu aika talkoilla Sandelssin kanssa paloja väkertäen. Levy kerrallaan n. 7 tuntia / levy ja hiljaset hännille, kuten meillä töissä on tapana sanoa (ei tehdä).

höylää, sovita, höylää, sovita...

Voipi olla, että pikkasen olisi voinut säästää aikaa kunnolliset puusepän välineet kuten iso pöytäsirkkeli kääntyvällä terällä, vannesaha ja pöytähöylä... olisi edes puupenkki. Noh mitäs noista, tosimies tekee veneensä vaikka kynsimällä ja etuhampailla järsien.

Tästä oli pitänyt selvästi repiä pala pois..

No eipä se juhlapyhä ihan kokonaan levyjä tehdessä mennyt. Tehtiin me Everstin kanssa muitakin pikku parannuksia Alviinan habitukseen.
Hytin merenpuolen ulkoseinällä oleva koristelista sai uuden loppupätkän. Edellinen omistaja kun oli jostain syystä repässyt palan tätä listaa pois ja kuin termiitti siirtynyt seuraavaan kohtaan venettä.




Kivaahan näissä hommissa on se, että tällaista valmista listaa ei löydy sieltä Starkin listahyllyköstä, ehei. Sekin on tehtävä itse..ja hyvä tuli! (Jos joku on toista mieltä niin ei tartte tulla erikseen sanomaan.)

Ja tulipa tehtyä vielä ajolasitkin. Se oli todella kätevää heti kun ymmärsin, että pleksiähän työstää samalla lailla kuin puutakin! Kuviosahalla muotoon, höylällä ylimääräiset ja hiomalla loput. Tosi jouhevaa (onneksi ei tarvinnut taivuttaa, se olisi voinut onnistua lämmittämällä, josta on tuossa ylempänä kerrottua kokemusta).

Sen pituinen Pääsiäinen se.