Pimeä talvi on ohi, on aika vetäytyä pressujen alle..

till dawn

"PITKÄ KUUMA KEVÄT JA MÄ AION ELÄÄ SEN!": joku mansen spittariporukka...

Kevät on tosiaan alkanut aikaisin tänä vuonna.. Ei lunta, on aurinkoa ja sulat veet.. Kaikki, joilla on se saippuakotelo tai alumiinista taottu amme, ovat hehkuttaneet kuinka rankka keväthuolto on nyt viimein "tänä viikonloppuna" tullut tehdyksi. Eipä siinä kauheasti ole halunnut tuoda omia suunnitelmia julki, oudoksihan siinä olisi leimautunut..
Tosiasia on kuitenkin se, että keskilämpötila on alle 10 asteen ja kosteus on jossain 70- 90% korvilla. Ei kannata kaivaa lakkapurkkeja vielä esiin.

mestarit, takanaan haltuunotettu Levin eturinne

Talvi oli ja meni, Tärkeintä oli pysyä suksien tai laudan päällä ja nauttia lumesta as much as possible! Onneksi jälkikasvukin osaa arvostaa talven riemuja! 8v. snoukkaa kuin Enni Rukajärvi ja keskimmäinen haastaa vaikka Lindsey Vonnin missä, milloin vain (kunhan Lindsi kustantaa faijankin mestoille vaikka valvojaksi...). Ja 3v. tekee kaiken paremmin kuin siskot..

Se ohi aiheen menemisestä - palataanpa pressukatoksen syövereihin, siellähän se blokkauksen päähenkilö odottaa jo.

Koko talvi ei menny huilaillessa, kuten jatkosodassa myös tänä talvena on tehty puhdetöitä. Eihän sitä muuten hermot ole valmistautuneet kevään pettymyksiä varten.

Opiskelin siis hieman kaivertamista. Myös joitakin narufendareita tuli väsäiltyä, lähinnä avaimenperäkokoa, mutta muutama pikkusen isompikin. Veneeseen sopivat ovat vielä syntymättä.

 Nykyaikanahan tämä kaivertaminenkin on eineistetty; menet lähimpään Motonet/Bauhaus/Dressmann myymälään ja ostat käteenkäyvän monitoimikoneen.

Ja näin tein minäkin. Olin päättänyt tehdä veneen nimikyltit . Mahongista tottakai. Fontin valinta tehtiin useiden esikarsintojen, esifinaalien ja finaalien jälkeen. 

Puupalat, sabluuna, kirurgin veitsi ja musta kahvi

Jyrsittävä osuus eli teksti lyijätty puulle

Itse kaiverrus on tosiaan melko helppoa, kunhan kokeilee erilaisia teriä ja koneesta otettavia kierroksia ENNENKUIN aloittaa varsinaisen projektin..

Sitten vain leikkelemään mieleinen teksti sabluunaan ja jyrsimään puusta sen mukaisesti värjätty alue..

Ja kone töihin

Tekstit itsessään onnistui loistavasti. Tämän jälkeen puukappaleiden sahailu lopulliseen muotoon, kevyt hionta (suomeksi: ensin 60:llä, sitten 80:llä, tämän jälkeen enää 100:lla, 180:llä, 240:llä, 400:lla ja lopuksi 600:lla. Tätä hienommaksi en viitsinyt, eihän tässä mitään näyttelykappaletta tehdä). Lakkaus normi tyyliin 25:%:lla lakka tärpätti seoksella pari kertaa, 40-50%:lla pari kertaa 75%;lla kerran ja nyt jo 4 kerta menossa laimentamatonta. Ja välihionta joka kerran (joka hiton kerta jostain vain tulee pölyä tekemään kraatereita..).

Tekstin halusin pomppaavan taustasta, joten valkoinen lienee paras vaihtoehto. Tässä kohtaa kerrottakoon, että hetken luulin saaneeni paremmankin idean; tiedättehän Lexuksen helmenvalkoisen, sen helmeilevän auringossa välkehtivän hopeanvalkoisen? Noo, ostin ko. väriä, sille pohjamaalia ja lakan (ei kaikkein halvin automaali). Ensimmäinen kerros helmiäisväriä ja katasrofi oli valmis! Väri kiehahti lakan kanssa. Kemian opinnot jäi Lyseoon (jos TEKUssa oli, niin en tunnusta), mutta käsittääkseni kaksi polyuretaanipohjaista ei pitäisi reagoida keskenään näin...

Kivahan sitä on tehdä uudestaan ja uudestaan ja...

 Sitäpaitsi se helmiäinen ei ollut niin makea kuin kuvittelin, mahonki antaa sen verran tumman taustan, että väri näyttää kauempaa harmaalta, ei helmenvalkealta kuten toivoin..

Kun kädet lakkasivat tärisemästä ja sisäinen zen lakannut läikkymästä, aloitin alusta. Jyrsin siis tekstit puhtaaksi ja vaihdoin pohjamaalin ja maalasin tekstin Miranolin kiiltävän valkoisella.

Nyt tosiaan kaikki muuten kivasti, mutta täydellinen pinta edelleen odottaa itseään (näitähän voi lakata vaikka eläkkeelle saakka).

Tällaisia niistä sit tuli