Pientä flirttiä eli tutustumista tulevaan

Nyt viimein kun harrastus on saatu oman tontin rajojen sisään, lienee aika selvittää myös omien taitojen rajoja ja mennä sinne missä allekirjoittaneella ei vielä kokemusta ole.

Ihan ensimmäiseksi viskasin veneestä kaiken ylimääräisen rojun kankaalle, kuskasin kaikki irtonaisena olevat listat ja muut puuosat saunan vinttiin (ainut paikka, jossa riittävästi pituutta eikä siellä kukaan koskaan käy, eli listat saavat olla rauhassa). Sisätilojen imurointi, pölyjen pyyhintä ja viimein tilaisuus istahtaa parille Originaalille ja katsomaan pikkasen hitaammilla silmillä, että mihin sitä tuli rahansa upotettua.

Voi pieru...
Voi pieru..

Äsh, ei kait tämä niiin paha ehkä olekaan. Ei vain muistella kesää 2013 veneilykesänä meidän perheessä...

Valmista tuli -  liimattu ja hiottu soiro

No jokainen tarinahan alkaa alusta, joten minäkin päätin ensin hieman näpräillä keulan puolella. Keulassa, vesirajan alapuolella oli ruma skraadu, ei todennäköisesti ihan läpi saakka, mutta syvä kuin Mariaanien hauta ja leveä kuin Panaman kanava. Selkeä muisto rantaanajovirheestä tai sumupäisestä navigoinnista.

Levensin naarmua vielä hieman tehden siitä V-pohjaisen ja tasaisen. Pieni pala mahonkia sai vastaavan kuvion (toki vastakappaleena). Kakskomponenttiepoksia ja pala kiinni koloon. Pari päivää vierähti jossain muualla, mutta takaisin tultua talttasin, höyläsin ja hioin ylimääräisen pois ja voila; karseen näköinen, mutta eipähän vuoda. Ja sitäpaitsi se pitää muutenkin maalata...

Snorkkelin paikka?

Seuraavaksi kampesin itseni keulatäkille ihmettelemään kanssaihmisten luovuutta mitä tulee korjausremontointiin. Vieressä olevan kuvan kohdalla on selvästi vesi päässyt tekemään tuhojaan. Kannesta ja kyljestä oli edellisen remontoijan toimesta puraistu palanen. Reikä oli tosiaan kuin vasaralla sahattu. Leikkasin aukon hieman symmetrisemmäksi, sahailin ja höyläilin sopivan mahonkipaikan kylkeen ja koivuvanerista kanteen sopivan paikkapalan. Tuin alapuolelta ja liimasin ja ruuvasin kiinni, thäts it, no biggie.. (ja besserwissereille: tiedetään, väärää mahonkia, tuota kyljessä olevaa kun ei vaan taida saada).

Fiksattu kohta..

En tiedä onko kaikki tällaiset projektit samanlaisia, mutta tuntuu, että kannesta aiemmin korjatut kohdat on kaikki korjattu eri tavaralla.. Levyä ne on kaikki joo, mutta kun voisin vannoa, että yksi kohta on korjattu meidän mummolan ruokakomeron hyllyllä, ja se kuitenkin purettiin kymmenisen vuotta sitten.

Ruokakomerosta jyrsitty paikkapala

Samanlaista intoa "korjata" löytyy myös keulakajuutan katosta. Molemmat kulmat on olleet pehmeitä, niinpä ne on tietenkin pitänyt vasaroida paskaks. Ilmeisesti ajatuksella: "keksitään korjaustapa seuraavan kerran".
Samaan tyyliin ympäri venettä on revitty hytin ulkolistaa, hiottu hytin ulkoseinää yhdestä kohtaa, revitty sisäkatossa ollutta pehmustetta/eristettä joistain kohdin, revitty tuulilasin alta mahonkilevyä osittain, eli jokapuolella venettä on pieniä yksittäisiä projekteja, jotka kaikki on nyt sitten tehtävä kerralla, jottei näyttäisi siltä, että konnunsuo on laskettu vesille.

Ajatus karkasi..siis se kajuutan katto. Paarpuurin puolella oli n.10x10cm paikka aivan kärjessä, tuettuna ainoastaan takakulmastaan (Ho Lee Wuk!), aivan täysin ei paikan ajatus minulle auennut.
Toiselta puolen suunnilleen samankokoinen pala oli vain murskattu pois (ihan hirveessä pöhnässä ei veneen korjailua kannattaisi tehdä, tulee näemmä näitä I AM SPARTA! fiiliksiä, jolloin saattaa tuhota enemmänkuin seuraavana aamuna haluaa korjata).

Ensin ajattelin, että kajuutan katosta pitää ottaa ja vaihtaa reilusti yli puolet, jotta saa yhtenäisen ja tukevan. Koko kattoa en halua vaihtaa, kun tuppaa menemään tuon ajohytin alle aika pitkälle... eikä koko hytin purku tämän projektin osalta ole suunnitelmissa IKINÄ!

No hopsankeikkaa ja koulutuksesta on hyötyä, pakkohan tästä on päästä helpommallakin...

Reunoilta 12cm leveät soirot veke
 kolmen kattokaaren matkalta

Pitkittäiset soirot molemmilta puolin pois kolmen kattokaaren matkalta (jotta saadaa tarpeeksi tukea sinne keulalipalle saakka), sabluunat tulevista reiistä ja käsisirkkeli soimaan. Suorat leikkaukset ja uutta palaa tilalle. Vaikkapa eihän sitä tietenkään käsivaralta kaltevaa pintaa huonolla työskentelyasennolla sahaten saa... Palojen sovitteluun, höyläilyyn ja hiomiseen menikin sitten päivän verran, jonka sponsoroi anoppi - kiitos kun vahdit meidän apinoita!

Uuden palan sovittelua

Seuraavana päivänä tuulisessa kelissä sitten liimat ruotoihin ja palat kiinni ruuveilla (on ohkasen ilkeää katsoa, kun musta liima muodostaa ohuen nauhan ja saa ilmavirtaa alleen kun yrität ottaa sitä lastalla sekoituslevyltä..lisää hiottavaa jee).




 Hyvä tuli ja itseluottamus siirtyi seuraavaan kenttään - mitä sitä ei muka tutainssi osaisi!!!